Sain tänään torstaina mieluisat paketin, joka sisälsi Dyyni: Osa kaksi elokuvan 4K-julkaisun. Ei muuta kuin levy soittimeen ja leffa pyörimään. Julkaisu sisältää sekä 4K UHD:n että normaalin Blu-Rayn. Elokuvasta on saatavilla myös Steelbook, mutta siitä lisää tuonnempana.
Tällä kertaa UHD:n ja Blu-Rayn välillä on melkoisen suuri ero. 4K on optimoitu harvinaisen hyvin. Värit on tasapainotettu tarkasti tavalla, joka korostaa harmoniaa, Blu-Ray puolestaan törmää muutamaan ”ongelmaan”.
Yllättävää kyllä, mutta Blu-Ray oli kuvasävyltään todella haalea ja sävytön. Olen tottunut siihen, että tavalliset Blu-Rayt ovat levyjä, jotka korostavat elokuvien värejä todella voimakkaasti. Tällä kertaa kuitenkin näytti kuin värisävyjen kalibrointi olisi unohtunut kokonaan.
Toinen asia, jota jäin ihmettelemään muutamassa kohtauksessa oli Blu-Rayn epätarkkuus. 4K:n puolella kuva pysyi tarkkana ja terävänä läpi koko elokuvan. UHD pääsee oikeuksiinsa varsinkin laajoissa aavikkokuvissa, joita tietenkin elokuvassa riittää. Näistä otoksista pitää kiittää Dyynin pääkuvaajaa Greig Fraseria ja leikkaaja Joe Walkeria. Kaksikon yhteystyö pääsee oikeuksiinsa varsinkin 4K:n puolella. Olen aikuinen mies, mutta voin avoimesti myöntää, että tietyt elokuvan 4K-otokset ovat liikuttavan kauniita.
Uuden Dyynin äänimaailma pääsee oikeuksiinsa UHD:ssä. Eihän se tietenkään teatteria vastaa, mutta loistavat säädöt on silti löydetty. Muutamassa kohtauksessa äänitehosteet kyllä jyräsivät Hans Zimmerin säveltämän upean musiikin. Onneksi näin ei käynyt liian usein, mutta tuo kuitenkin särähti korvaan.
4K:n kohdalla täytyi olla todella tarkkana telkkarin äänenvoimakkuuden kanssa, sillä levyn ääniraita oli todella äänekäs. Piti ajatella naapureitakin.
Sitten päästään pariin todella ikävään murheenkryyniin.
Minulla on nyt käytössä elokuvan kaikki fyysiset versiot. Hieman yllättäen täytyy myöntää, että ihan se tavallinen versio, johon kuuluu kaksi levyä, on se kaikkein paras. Levyillä on omat paikkansa, eikä niitä tarvitse läntätä päällekkäin.
Elokuvan Steelbook puolestaan oli todella paha pettymys. Siinäkin oli kaksi levyä, mutta niiden kiinnikkeet on aseteltu tavalla, joka ei lupaa pitkää ikää. Kiinnikkeet olivat myös todella kireät. Pelkäsin, että levyt napsahtavat kahtia, kun yritin irrottaa niitä kotelosta.
Pitääkö siitä maksaa lisää, että saa metallikotelon, ja kanteen kuvan madosta, sillä mitään muuta eroa tai etua verrattuna tavalliseen versioon en huomannut.
Molemmissa julkaisuissa on täysin samat lisämateriaalit. Lyhyitä, mutta melko turhia dokumentteja löytyy oikeastaan melkoinen liuta. Ongelma on vain se, että kaikki ovat todella nopeita pintaraapaisuja, jotka katsoo kerran, mutta sitten ne voikin unohtaa.
Nyt täytyy olla täysin rehellinen ja myöntää, että nämä fyysiset julkaisut eivät peittoa digitaalista serkkuaan. Jos omistat jo tuon digitaalisen version, niin se riittää vallan mainiosti.
Tähdet
4K UHD: ****
Steelbook: **
Blu-Ray: **
Sain julkaisun tavallisen version etukäteen levittäjältä. Osrin Steelbookin itse Filmihullusta Leffakaupasta. Hinta oli 35 €.
Dyyni: Osa 2:n fyysiset mediat julkaistaan virallisesti 21.5.
Teksti: Juho Kojima