Verimalja on kotimainen sotadraamaa, rosoista genre-elokuvaa sekä epookkiseikkailua yhdistelevä, toiseen maailmansotaan sijoittuva pitkä fiktio, joka on ollut tuotannossa yli 10 vuotta ja nyt, vuonna 2022 saa viimein ensi-iltansa.
Pitkän tuotantoajan selittää se, että koko hanke on toteutettu omarahoitteisesti ja elokuva onkotimaiseksi indie-tuotannoksi poikkeuksellisen kunnianhimoinen, “pieni suurelokuva.” Pelkästään
elokuvan työryhmä näyttelijöineen on yli 200-henkinen. Verimalja on epookkielokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat monen vuoden ajanjaksolle useaan eri maahan. Ajankuvaa varten kerättiin massiivinen kokoelma historiallisesti osuvaa rekvisiittaa, minkä lisäksi elokuvassa on paljon aitoa sotakalustoa tankkeineen ja hyökkäysveneineen ja useita suuria taistelukohtauksia
Minulla oli lukiossa fysiikan opettajana Martti, joka oli todellinen herrasmies. Muistan vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen, kun hän palautti ensimmäiset kokeemme. Martti totesi, että kuulkaas rakkaat oppilaat, meinasin arvioida kokeenne liian ankarasti, kunnes muistin, että olette aloittelijoita fysiikan alalla.
Verimaljan voisi arvioida samalla periaatteella, mutta toisaalta haluan olla armoton, koska tekijät halusivat tuottaa tasokkaan elokuvan.
Ensimmäinen ajatukseni, kun katsoin elokuvaa, oli yksinkertaisesti, miksi. Miksi tämä tekele päästettiin jakeluun. Idea on täysin päätön, näyttelijät ovat jäykkiä kuin heinäseipäät, vuorosanat taidettiin lukea suoraan paperilta ja melkein kaikki puhuvat suomea roolihahmon kansalaisuuteen katsomatta, paitsi muutamat sotilaat, jotka ihan vahingossa sanoivat pari sanaa saksaa tai venäjää. Verimalja oli todella surkea tuotos, joka olisi pitänyt jättää tekemättä.
Kaikesta näkee, että asialla olivat kokemattomat tekijät.
Ohjaaja Jarno Elosen ohjausprosessi tuntui olleen suunnilleen tasoa, hei pojat, juoskaa tuonne, ampukaa ja toistakaa, mitä tässä paperissa lukee. Suorituksen tasosta viis. Kohtaus purkkiin, kamat kasaan ja äkkiä seuraavalle kuvauspaikalle, jossa sama proseduuri otetaan uusiksi. Eihän sillä laadulla väliä ole, eihän.
En tietenkään ole näyttelijä, MUTTA kaikki elokuvan näyttelijät olivat kuin robotteja, joiden innostus ja luontevuus oli kytketty pois päältä. Oli kyseessä, mikä tahansa kohtaus, niin vuorosanat ja tunteet luettiin ja näytettiin samalla monotoonisella otteella kerta toisensa jälkeen.
Pahin esimerkki tästä tavasta oli SS-luutnantti Hauserin roolissa nähtävä Matti Toivio, joka yrittää tehdä roolinsa niin vakavalla naamalla, että se eläytyminen pääsi unohtumaan kokonaan. Kova yliyrittäminen tuo rooliin ei toivottuja komiikan piirteitä.
Tuotantoryhmällä tuntui olevan kuitenkin kova halu tehdä elokuvaa. Vaikka tällä kertaa lopputulos olikin pahempi ohilaukaus, niin yhden tähden voi antaa yrityksestä ja kunnianhimosta. Jos kuitenkin saisin tehdä ehdotuksen, niin tekijöiden kannattaa valita seuraavaksi projektikseen hieman pienempi idea.
Verimalja saa ensi-iltansa 19.8.
Teksti: Juho Kojima
Trailer ja kuvat: Black Lion Pictures