Rankasti kuluneen oloisia kaiuttimia kootaan jättitorneiksi Marokon erämaassa. Tornit näyttävät mitättömiltä valtavassa kanjonissa. Kangding Rayn musiikki räjähtää ilmoille. Nämä kanjonit ymmärtävät subwoofereiden kieltä.
Äkkiä kanjoni on täynnä. Näissä reiveissä ei ole kysymys muotinäytöksestä, vaan elämäntavasta. Paikalle saapuu kadonnutta tytärtään etsivä isä (Sergi López) pienen poikansa kanssa. He näyttävät kadonneen Marin kuvaa kaikille vastaantulijoille ja kuulevat uusista reiveistä yhä kauempana aavikolla. Alkaa tajunnanräjäyttävä matka yli kaikkien odotusten.
Sirât palkittiin toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston palkinnolla sekä soundtrackistaan. Ohjaaja Óliver Laxe on tuottanut elokuvan yhdessä Pedro Almodóvarin ja Agustín Almodóvarin kanssa.
Laxen paras saavutus tässä elokuvassa on maisemakuvaus, joka on henkeäsalpaavan upeaa.
Toinen tärkeä osuus oli isän ja pojan välisen yhteyden kehittyminen. Varsinkin pojan roolissa nähtävä Bruno Núñez Arjona teki vaikuttavan suorituksen, joka varasti ainakin oman huomioni lähes täysin.
Elokuva olisi toiminut melkein paremmin pelkkänä tuota kaksikkoa käsittelevänä road trip -elokuvana. Parivaljakko lyöttäytyy autoilla liikkuvien kulkureiden matkaan. Vaikka tuo porukka onkin tärkeä tarinan kannalta, niin koin sen jotenkin turhaksi.
Eräässä vaiheessa elokuvan työntövoima meinasi loppua lähes kokonaan, kun tuo sakki ajelee seuraavien reivien perässä pitkin ja poikin aavikkoa.
Sitten aivan yllättäen tapahtuu jotain, joka muuttaa menon todella synkäksi, mutta tuo muutos tehtiin tavalla, jota en itse pystynyt ostamaan. Se pilasi kokemuksen ainakin osittain.
Elokuva alkaa todella pitkällä aavikolla oleviin reiveihin sijoittuvalla kohtauksella, jossa musiikki pauhaa ja bassot jyskyttävät. Filmin musiikista vastasi Kangding Ray. Saatan olla ainoa, joka sanoo seuraavaa, mutta en ole ihan varma sopiko tällainen reivaus elokuvan muuhun aihepiiriin varsinkin, kun musiikkia käytetään tässä mittakaavassa.
Lopuksi täytyy vielä kehua elokuvan kuvaajaa Mauro Hercea ihan erikseen. Hänen ansiostaan Pohjois-Afrikan jylhän kaunis aavikko ja luonto pääsevät loistamaan. Hercen otot ovat karuja, mutta kauniita.
Tähdet: **
Ikäraja: 16
Pituus: 115 min.
Ohjaus: Oliver Laxe
Teksti: Juho Kojima