Tässä modernissa hirviötarinassa Nicholas Hoult (Mad Max: Fury Road, X-Men -elokuvat) nähdään Renfieldinä, historian narsistisimman pomon Draculan (Oscar®-voittaja Nicolas Cage) uskollisena mutta piinattuna palvelijana. Renfieldin on pakko hankkia isännälleen saalista ja noudattaa hänen kaikkein alhaisimpiakin käskyjä. Mutta nyt, vuosisatojen orjuuden jälkeen, Renfield on valmis katsomaan, miltä elämä Pimeyden Prinssin varjon ulkopuolella näyttää. Jos hän vain keksii, miten päästä eroon pomonsa läheisriippuvuudesta.
Sanotaan yksi asia heti näin kärkeen. Tässä elokuvassa Draculaan liittyvää mytologiaa ei todellakaan oteta tosissaan, vaan sillä tehdään melkoista pilaa. Ikävä sanoa, mutta en ollut kauhean yllättynyt, kun kyseessä on elokuva, jossa esiintyy Nicolas Cage. Tuntuu siltä, että kyseinen herra keskittyy nykyisin juurikin tällaisiin helppoihin ja kevyisiin rooleihin.
Nyt joku voisi tietenkin huudahtaa, että Juho, elokuvan tyylilaji on komedia, ja tuo onkin täysin totta, mutta Cage suhtautuu Draculan rooliin kuitenkin aivan liian kepeästi. Myönnän heti, että olen kreivi Draculaan liittyvän taruston ja varsinkin Francis Ford Coppolan ohjaaman elokuvan suuri fani. Tuossa elokuvassa Draculaan suhtaudutaan vakavasti. Toki ymmärrän, että jokaisesta aiheesta ja hahmosta saa tehdä pilaa, mutta omasta mielestäni Cage tekee Draculan hahmosta melkoisen pellen, jota ei voinut ottaa tosissaan.
Hoult puolestaan ottaa elokuvan ja roolinsa todella tosissaan. Tuo luo välittömästi epätasapainon Cagen ja Houltin välille. Tämä tulee esille tietyissä kohtauksissa viiltävän selvästi.
Nicholas Hoult on loistava! Renfield kuljettaa katsojan läpi tämän hiukan pöljän tarinan. Hoult onnistuu pitämään hahmonsa jalat maassa, jolloin katsoja pystyy seuraamaan hieman horjuvaa tarinaa helpommin.
Renfield saa supervoimia syömällä ötököitä, kyllä ötököitä. Joka kerta, kun nuorukainen mussutteli pari ötökkää, niin veri alkoi lentämään. Verta ja ruumiinosia lenteli välillä liikaakin. Tuo jopa pilasi tunnelmaa.
Reinfield ihastuu vilkkaaseen ja rääväsuiseen kyttään, jota näyttelee suorastaan timanttisen hyvä Awkwafina. Tämän kaksikon syvenevä suhde tarjoaa katsojalle mainiota viihdettä, sillä heidän välinen kemia on todella vahvaa. Kaiken lisäksi Awkwafina meinaa varastaa koko shown.
Tämä sekametelisoppa on sellainen elokuva, jonka katsoo kerran ja unohtaa sitten. Mieleeni jäi iloisen pirteä Awkwafina, mutta kaiken muun voinkin unohtaa. Elokuva saa ensi-iltansa 14.4.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima