Vuosittaisten Vallilakisojen aattona kilpailijat loukkaantuvat yksi toisensa jälkeen. Johtolangat johdattavat Lassen ja Maijan synkkään salaisuuteen ja vanhaan myyttiin kisojen maskotista, jonka sanotaan kummittelevan kisojen pitopaikalla. Selvittävätkö Lasse ja Maija mysteerin ennen kuin kukaan muu loukkaantuu ja selviääkö heidän ystävyytensä koettelemuksista?
Ohjaaja Tina Mackicin johdolla on syntynyt elokuva, jonka juoni etenee helposti ennakoitavaa reittiä, mutta tässä kohtaa pitää jälleen kerran muistuttaa siitä, etten todellakaan ole elokuvan kohderyhmää, vaan sen kerronta on suunnattu lapsille.
Heitän heti perään, etten edelleenkään pysty ymmärtämään, miksi lapsia pidetään yksinkertaisena kohderyhmänä. Tämäkin elokuva syyllistyy tuohon, sillä varsinkin tarinan aikuiset näyttelijät yrittävät näytellä lasten tasolla, ja tuo pilasi tunnelmaa.
Elokuvan nimessä täytyy olla pieni ”virhe”, sillä ei se maskotti ollut mihinkään kadonnut, vaan se hiippaili ympäriinsä.
Tarinassa oli yllättävän paljon kauhun elementtejä. Mukaan oli eksynyt viittaus genren klassikkoelokuva Hohtoonkin. Edellä mainittu maskotti oli elokuvan tähti, koska sille oli rakennettu hohtavat silmät, joilla olikin yllättävän suuri merkitys juonen kannalta.
Katsoin ruotsiksi puhutun alkuperäisversion. Suosittelen tuota versiota, vaikka elokuva löytyy myös suomeksi dubattuna.
Tähdet: ***
Ikäraja: 7
Pituus: 91 min.
Ohjaus: Tina Mackic
Käsikirjoitus: Michaela Hamilton, David Wiberg, Martin Widmark
Teksti: Juho Kojima