House of Gucci on uskomattoman tositarinan innoittama elokuva italialaisen muotitalon takana olevasta perheestä ja sen luomasta imperiumista. Kun vaatimattomista oloista kotoisin oleva Patrizia Reggiani (Lady Gaga) naidaan Guccin perheeseen, on suvun perintö suuressa vaarassa. Patrizian rajaton kunnianhimo laukaisee hallitsemattoman kierteen, jossa petos, rappio, kosto ja lopulta murha seuraavat toisiaan.
Ridley Scottin ohjaama elokuva on täynnä muotimaailman kimallusta, juonittelua ja upeita näyttelijöitä.
Guccin suvun jäsenten roolissa nähdään monia tuttuja näyttelijöitä, joista moni onnistuu todella hyvin, mutta joukosta löytyy yksi todella pahasti pieleen mennyt roolitus.
Sekä Adam Driver että Lady Gaga onnistuvat rooleissaan mainiosti. Adam Driverin kasvot ja varsinkin niiden eleet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Toisaalta samalla on todettava, että Lady Gagan todella vahva suoritus jättää Driverin välillä täysin varjoonsa. Kaksikolla on elokuvassa muutama yhteinen kohtaus, joissa heidän välinen kemiansa todellakin loistaa.

Lady Gagan käsittelyssä Patrizian hahmosta muodostuu todellinen mestariteos, joka varastaa huomion lähes jokaisessa kohtauksessa. Uskallan väittää, että ilman Lady Gagaa tämä elokuva ei olisi toiminut ollenkaan.
Adam Driver puolestaan antaa ujolle Mauriziolle monet kasvot, sillä Maurizio on toisaalta vaimonsa tossun alla, mutta yhtäkkiä Driverin esittämästä hahmosta löytyykin aivan uusi puoli, joka vaatii näyttelijää muuttamaan lähestymistapansa. Tämä onnistuu Driverilta lähes huomaamattomasti, mutta silti vaikuttavasti. Kaikesta huolimatta minua vaivasi jokin Driverin suorituksessa. En vieläkään osaa sanoa, mikä tuo yksityiskohta oikein oli, mutta ehkä se liittyi siihen, että Driverin tekemisessä oli jatkuvasti läsnä vaivaantunut värinä.
Al Pacino nähdään maailmalle tähyävän Aldon roolissa. Hahmo antaa Pacinolle todellisen mahdollisuuden loistaa, eikä Hollywoodin suurimpiin tähtiin kuuluva näyttelijä jätä tilaisuutta käyttämättä. Aldo on todella energinen mies, joka suunnittelee jatkuvasti tulevaa. Samalla hän hurmaa jokaisen vastaantulevan naisen. Roolin kaari antaa Pacinolle mahdollisuuden käyttää koko repertuaariaan. Pacino on parhaimmillaan siirappisissa kohtauksissa, joissa Aldo pääsee käyttämään ylitsevuotavaa viehätysvoimaansa. Samalla rooli avaa tähtinäyttelijälle mahdollisuuden päästää Kummisetä elokuvista tutun tulisen luonteensa irti. Tuollaiset kohtaukset ovat täyttä kultaa.

Maurizion kovapintaisen isän roolissa nähdään loistava Jeremy Irons, joka tekee aivan valtaisan suorituksen, sillä se hipoo täydellisyyttä. Sen takia olikin ikävä huomata, kuinka pieneen rooliin Irons lopulta jäi. Hänen tavassaan täyttää roolinsa on jotain todella vetoavaa, joka toistuu elokuvasta toiseen.
Sitten päästäänkin elokuvan huonoimpaan suoritukseen. Tämä kyseenalainen kunnia kuuluu Jared Letolle, joka nähdään Paolon roolissa. Paolo on Aldon poika, jota isänsä kutsuu ”omaksi idiootikseen”, koska Paolo on sukunsa epäonnistunut musta lammas.
Elokuvassa nähtävät näyttelijät puhuvat todella feikillä italialaisella aksentilla, mutta tässä sarjassa ehdottoman ykköspalkinnon itselleen nappaa Leto, joka vetää roolinsa todella pahasti yli. Paolo kuulostaa Nintendon peleistä tutulta Mariolta. Muutenkin Leton suoritus on todella outo kaikessa komiikassaan. joka on todella jyrkkä vastakohta sille vakavuudelle, jolla muut näyttelijät suhtautuvat rooleihinsa. Letolla on jokaisessa elokuvassaan kova tarve olla erilainen kuin kaikki muut. Luulenpa, että hän hakee suorituksellaan itselleen Oscaria tai muita palkintoja. Jos hänet palkitaan esimerkiksi Golden Globella, niin jo se pelkästään menee komiikan puolelle.

House of Gucci on hyvä elokuva, mutta sen vetovoimaa himmentää kaksi asiaa. Ensinnäkin se on aivan liian pitkä. Elokuva on rakennettu kuin musiikkiesitys, jossa on kolme osaa, joista kaksi ensimmäistä muistuttavat klassisia italialaisia oopperoita Puccinin tapaan.
Kolmannessa osassa elokuvan taso romahtaa yhtäkkiä. Varsinkin viimeinen puoli tuntia on yhtä kärsimystä. Juoni laahautuu eteenpäin todella hitaasti, eikä mistään meinaa tulla valmista. House of Gucci kestää melkein kolme tuntia ja se on aivan liikaa.
Jos kiinnostuit Guccien tarinasta, niin suosittelen Sara Gay Fordenin kirjoittamaa kirjaa, joka kantaa samaa nimeä elokuvan kanssa.
House of Gucci saapuu ensi-iltaan 3.12.
Teksti: Juho Kojima