Hugh Grantin tähdittämässä kauhujännärissä Heretic – Epäuskoinen kaksi nuorta hyväuskoista lähetyssaarnaajaa (Sophie Thatcher, Chloe East) päätyvät erikoisen herra Reedin (Hugh Grant) ovelle, joka toivottaakin heidät lämpimästi tervetulleiksi sisään.
Pian kaksikolle selviää, ettei tämä mustikkapiirakan tuoksuinen koti olekaan aivan sitä, miltä aluksi näyttää. He huomaavat joutuneensa herra Reedin piinaavan psykologisen pelin nappuloiksi ja osaksi kissa ja hiiri -leikkiä, joka laittaa heidän uskonsa todelliseen testiin.
Elokuva on Grantilta varsinainen mestarisuoritus. East ja Thatcher jäävät melkein kokonaan kokeneen vastanäyttelijänsä varjoon. Luulen, että tämä olikin ohjaajien Scott Beck ja Bryan Woods tarkoituskin, jotta Hugh Grant pystyi käyttämään elokuvaa päästäkseen eroon komedianäyttelijän leimasta.
Elokuvan ohjaajat vastaavat myös käsikirjoituksesta. He tarjoavat Grantille todella hyvän keinon näyttää, miten jännitystä pystytään rakentamaan pelkän puheen kautta. Elokuvan pisimmässä monologissa Grant purkaa maailman suurimmat uskonnot pieniin osiin. Samalla herra Reed näyttää edessään istuville nuorille, kuinka kaikki uskonnot lainaavat vaikutteita toisiltaan. Siinä sivussa Grantin roolihahmo kyseenalaistaa yhden uskonnon kerallaan.
Kokeneen näyttelijän voimakas ja lähes täydellisyyttä hipova suoritus vetää hiljaiseksi. Grantin esittämä Reed muuttuu täysin huomaamatta mukavasta vanhemmasta herrasta uhkaavaksi ja hallitsevaksi hahmoksi. Kaikki tämä tapahtuu puheen ja pienten eleiden kautta.
East ja Thatcher eivät pysty vastaamaan Grantin tarjoamaan haasteeseen oikeastaan millään tasolla. Kaksikko istuu silmät pyöreinä ja kuuntelee, kun kokenut tähti näyttää, mitä näytteleminen parhaimmillaan on.
Grant olisi tarvinnut paremmat vastanäyttelijät. Samalla olisi mielestäni erittäin perusteltua kysyä, miksi nuorille naisille annettiin noinkin heikosti rakennetut osat.
Elokuvaa markkinoitiin kauhuna. Tuohon voisin todeta, että tarinassa oli muutama kohtaus, joilla viitattiin edellä mainittuun genreen, mutta muuten elokuva tukeutui psykologiseen jännitykseen.
Tällä kertaa en anna elokuvalle suoria tähtiä, koska se ei olisi reilua Hugh Grantin maagista suoritusta kohtaan. Sanon sen vielä kerran, Grant oli loistava!
Ensi-ilta: 22.11.2024
Ikäraja: 16
Pituus: 111 min.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Scott Beck, Bryan Woods
Teksti: Juho Kojima