Vuosisatojen ajan ihmiset ovat yrittäneet ottaa yhteyttä universumiin etsien vastauksia—Disneyn ja Pixarin uudessa animaatioelokuvassa “Elio” universumi soittaa takaisin! Kosmisten kommellusten keskellä tutustutaan tähtitarhaa ihailevaan Elioon, jolla on vilkas mielikuvitus ja pakkomielle avaruusolioita kohtaan.
Kun Elio päätyy avaruussiirrolla planeettainväliseen yhteisversumijärjestöön, jossa on edustajia kaikista galakseista ympäri avaruutta, hän ottaa uuden eeppisen roolinsa riemumielin vastaan.
Väärinymmärryksen seurauksena Eliota pidetään maapallon johtajana ja hän pääsee tutustumaan outoihin elämänmuotoihin ja joutuu selviytymään intergalaktiset mittasuhteet saavuttavasta kriisistä samalla pohtien, mikä hänen todellinen paikkansa maailmankaikkeudessa mahtaakaan olla.
Voi, miten huonoksi Pixarin elokuvien taso on romahtanut.
Yksi positiivinen asia elokuvasta löytyy. Tarinan fyysiset ympäristöt ovat upeita ja värikkäitä. Varsinkin avaruuden olemus ja tunnelma on saavutettu upeasti, mutta siihen positiiviset pointit sitten loppuvatkin.
Elion tapahtumat on nähty hieman eri muodoissa liian monessa elokuvassa, eivätkä ne enää esimerkiksi yllätä. Missä luuraa kekseliäisyys, joka leimasi Pixarin alkutaipaleen tarinoita. Erityisesti tällä kertaa tekijät ovat menneet todellakin siitä, missä aita oli matalin. Elokuvan juoni oli tylsääkin tylsempi.
Sitten asia, josta en pidä yhtään. Lapsille syötetään Yhdysvaltojen armeijan piilomarkkinointia, joka on ujutettu todella taitavasti ja viekkaasti osaksi elokuvaa. Eikö U.S. Armyn rekrytointi oikein suju, kun pitää jo lapsillekin piilopropagandaa syöttää. Mainos olisi ollut täydellinen, jos elokuvan taustalla olisi pauhannut armeijan hymni Army Strong, hieno kipale sinänsä.
Hieman samaan temppuun syyllistyi Yhdysvaltojen avaruushallinto Nasa, mutta kyseessä on kuitenkin siviiliorganisaatio, joka keskittyy tieteeseen, joten annetaan tällä kertaa anteeksi.
Miksi Pixarin hahmosuunnittelu ja mallinnus ovat juuttuneet paikoilleen. Ihmishahmot näyttävät lähinnä häiritsevän oudoilta. Hahmojen mittasuhteet ovat ihan metsässä. Lopputulos on surkea. Sama ongelma on vaivannut Pixaria jo vuosien ajan. Nyt olisi kyllä korkea aika kehittää jotain uutta.
Mitä ihmettä on tapahtunut Disneyn ja Pixarin musiikilliselle perinteelle? Elion musiikin on säveltänyt heppu nimeltä Rob Simonsen, siis kuka. Onko käynyt niin, että Disney ei enää kykene houkuttelemaan esimerkiksi musikaalien suuria nimiä. Elion musiikin unohti heti. Tuossa taustalla tätä kirjoittaessa kuuntelen alkuperäisen Kaunotar ja hirviö -animaation soundtrackia, jonka sävelsivät legendaariset nuotinpiirtäjät Alan Menken ja Howard Ashman. Kyynelet virtaavat, kun noita kauniita säveliä kuuntelee. Nykyisisissä Disneyn ja/tai Pixarin elokuvissa ei enää ole samaa musiikin taikaa.
Tähdet: *
Ikäraja: 7
Pituus: 98 min.
Ohjaus: Adrian Molina
Käsikirjoitus: Julia Cho, Mark Hammer ja Mike Jones
Teksti: Juho Kojima