Suomi-elokuvan kulta-ajan nostalgia, Saksan elokuvat, ajankuva sekä keskustelut ystävien kesken punoutuvat yhdeksi kertomukseksi: siinä köyhistä oloista lähtevä nuori tyttö valloittaa valkokankaan, mutta hinta on kova.
Tähteys tarkoittaa myös yksinäisyyttä. Toisaalta se mahdollistaa lähdön Saksaan, kun Suomen studioelokuvat hiipuvat. Saksan seurapiireistä paluu Suomeen on ankara: töitä ei entiselle tähdelle löydy, vaan pienen lapsen äidin on suunnattava rakennustöihin Ruotsiin.
Tällaisten dokumenttien pitäisi olla kriitikolle suurinta herkkua, mutta Annelin aika muistutti lähinnä liukuhihnaa, joka tuottaa jo valmiiksi kuivunutta ruisleipää.
Sinänsä Saulin kertomukset olivat ihan mielenkiintoisia, mutta ne keskittyivät hieman liikaa hänen miessuhteisiinsa. Dokumentti heräsi henkiin niissä kohdissa, joissa Anneli Sauli kuvasi suhdettaan suomalaisen elokuvan suurmieheen Toivo Särkkään.
Samalla dokumentti valotti tuon ajan elokuva-alan asenteita naisia kohtaan, eikä niissä ollut paljon kehumista.
Vaikka olenkin kriitikko, niin täytyy myöntää, että tämän dokumentin näkökulmasta olen liian nuori. Elokuvan kuvaama aikakausi olisi pitänyt kokea, jotta dokumentista saisi kaiken irti.
Tähdet: **
Ikäraja: 7
Pituus: 83 min.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Saara Cantell
Kuvaus: Marita Hällfors
Leikkaus: Anne Lakanen
Äänisuunnittelu: Pietari Koskinen
Musiikki: Sid Hille
Tuottaja: Markku Tuurna
Teksti: Juho Kojima