Mumbaissa sairaanhoitajana työskentelevä, tunnollinen Prabha on sinnikkäästi uskollinen Saksaan muuttaneelle aviomiehelleen, jota ei ole nähnyt enää aikoihin. Prabhan vapaamielinen asuin- ja työtoveri Anu puolestaan tapailee salaa häneltä kiellettyä muslimipoikaystävää.
Molempien elämä saa uuden suunnan, kun eräänä päivänä heille toimitetaan odottamaton lahja tuntemattomalta lähettäjältä. He löytävät itsensä miljoonakaupungin sykkeen sijasta pienestä rantakaupungista, auttaessaan ystäväänsä, sairaalan keittäjätär Parvatya.
On todella hyvä, että Suomen elokuvamarkkinoille tuodaan filmejä laajalla skaalalla, mutta tällä kertaa täytyy taas olla raadollisen rehellinen. Payal Kapadian ohjaama draama oli väsyttävän tylsää katsottavaa.
Intialainen tapa tehdä elokuva eroaa länsimaisesta tyylistä todella paljon.
Ensinnäkin kerronnan vauhti on kuin kilpikonnan ryömintää. Jo pelkästään tuo tuhosi mielenkiintoni täysin. Heti elokuvan alussa on kohtauksia, joissa ei tapahdu yhtään mitään. Ymmärrän toki, että eri kulttuureissa on omat tapansa toimia, mutta jos elokuva laitetaan kansainväliseen levitykseen, niin ei tuotos saa myöskään olla liian omaperäinen.
Tuntui aivan siltä, että elokuva oli tehty vain toisella kädellä. Olen tietenkin itse länsimaalainen kriitikko, joten olen pääasiassa tottunut ohjaajiin, jotka tekevät todella tarkkaa työtä, mutta tällä kertaa piti oikeasti jo hieraista silmiä.
Elokuvassa oli kohtauksia, jotka eivät tuntuneet olevan kenenkään otteessa. Kamerat oli heitelty todella outoihin paikkoihin ja kuvakulmiin.
Leffa varmasti sopii ja maistuu jollekin katsojaryhmälle, mutta minulle se todellakin oli liian hidas ja erikoinen.
Tähdet: *
Ikäraja: 12
Pituus: 118 min.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Payal Kapadia
Teksti: Juho Kojima