Eddie on jouluun pettynyt mies, joka haluaisi unohtaa koko juhlan. Syynä tähän on eräs lapsuuden juhlapyhä, jonka jälkeen hänen vanhempansa erosivat. Eddien tytär kuitenkin rakastaa joulua, joten mies yrittää sopeutua tilanteeseen. Eddiellä on myös vaikeuksia parisuhteessa ja tilanne vaikuttaa olevan hieman solmussa. Yhtäkkiä paikalle saapuu salaperäinen Nick, joka väittää olevansa joulupukki, mutta eihän se voi pitää paikkaansa.
Eddie joutuu kuitenkin harkitsemaan asiaa uudelleen, kun Nick kertoo asioita, jotka vain oikea joulupukki tietää.
Disney kehuu elokuvaa hulvattomaksi ja hauskaksi, noh pakkohan yhtiön on omaa tuotettaan kehua, mutta ei tuo nyt kovin hulvaton ollut. Lähinnä se muistutti jouluista tilkkutäkkiä, johon on koottu menneiden elokuvien ideat ja tunnelma. Eddie on kuin sadat muutkin näiden tarinoiden päähenkilöt, joita elämä on kohdellut huonosti. He löytävät aina lopulta joulun ihmeen ja onnen. Sama toistuu vuodesta ja elokuvasta toiseen.
Nick on kuin se salainen ystävä, joka ohjaa eksyneen kaverinsa takaisin oikealle polulle. Disney on yrittänyt piristää loppuun kulutettua tarinaa, mutta ei se siltikään oikein toimi, vaan lopputulos on pelkkää hattaraa, joka on liian makeaa katsottavaksi.
Eddien roolissa nähtävä Ludacris ei yksinkertaisesti ole hauska, vaan lähinnä rasittavan tylsä. Hänen ainoa hommansa taisikin olla stereotypioiden toistelu ja korostaminen. Toivottavasti Disney maksoi edes hyvin.
Nickin roolin tekevä Lil Rel Howery edes yrittää. Hänen versionsa valkoparrasta toimii tiettyyn rajaan asti. En tiedä saisiko näin sanoa, mutta sanon kuitenkin. Nick meni hahmona pilalle, koska Disney halusi pakottaa hänet korrektiin muottiin. Katso elokuva, niin ymmärrät, mitä tarkoitan.
Voisin tarjota Mikki Hiirelle sopimusta, joka koskisi ensi joulua. Nämä tylsät joulukarkin makuiset leffat voidaan jättää ensi vuonna tekemättä, kun niitä klassikkojakin riittäisi.
Elokuva löytyy Disney+ -palvelusta.
Tähdet: *
Teksti: Juho Kojima