Amélie on tarina nuoresta tytöstä, jonka elämää säätelee tyttärensä terveydestä huolestunut ylisuojeleva isä. Tämän takia Amélie ei tapaa montaakaan muuta ihmistä, vaan tyttö elää omien fantasioidensa keskellä.
Aikuisena Amélie muuttaa keskelle Pariisin vilskettä. Eräänä päivänä hän löytää asunnostaan lippaan, joka on täynnä jonkun toisen muistoja. Amélie päättää palauttaa lippaan sen oikealle omistajalle.
Tästä alkaa tapahtumaketju, joka laittaa nuoren naisen elämän uuteen asentoon.
Jean-Pierre Jeunetin vuonna 2001 ohjaamasta elokuvasta tuli oman aikakautensa klassikko, elokuva, josta kaikki tuntuivat puhuvan.
Täytyy kyllä todeta, että kyseessä on oikein kunnon ranskalainen taide-elokuva, eikä siinä mitään, mutta samalla on sanottava, että tuo taiteellisuus hukuttaa alleen sen tärkeimmän, eli tarinan. Katsojana jäin tuijottamaan ja pohtimaan ohjaajan tekemiä visuaalisia ratkaisuja, ja siinä sivussa juoni meinasi unohtua kokonaan.
Elokuvan alussa on pitkä jakso, jonka aikana kertoja selittää ummet ja lammet. Koko kerronta uhkaa romahtaa tuon painolastin alla.
En voi ymmärtää, että sama kaveri on ohjannut Amélien ja Alien: Ylösnousemuksen vuodelta 1997. Tyyleissä on kyllä jotain samaa, mutta uskomattomalta se vaan tuntuu.
Amélien valopilkku on pääosassa nähtävä Audrey Tautou. Hänen hersyvä energiansa ja läsnäolonsa tekevät elokuvasta katsottavan.
Tähdet: **
Hinta: 4,99 €
Teksti: Juho Kojima