Elokuva kertoo Robert Grainierista (Joel Edgerton), joka kasvaa orpona ja tekee töitä Yhdysvaltojen rautateiden rakentamisen parissa 1900-luvun alun muuttuvassa Amerikassa.
Työskennellessään Tyynenmeren rannikon luoteisosan valtavissa metsissä hän rakentaa elämänsä yhdessä vaimonsa Gladysin (Felicity Jones) kanssa, vaikka työ vie hänet usein kauas perheestään. Elämän käänteet pakottavat hänet kohtaamaan menetyksen, yksinäisyyden ja luonnon karun kauneuden.
Elokuva on runollinen kuvaus katoavasta elämäntavasta ja tavallisen ihmisen poikkeuksellisesta elämästä muuttuvan maailman keskellä.
Noin Netflix kertoo kauniista elokuvastaan.
Ohjaaja Clint Bentley vie katsojan keskelle tarinaa, jollaista en muista nähneeni pitkään aikaan. Kertomus on yhtä aikaa täynnä ääretöntä lämpöä ja rakkautta, mutta samalla myös tarina kipeästä menetyksestä ja rajattomasta ikävästä.
Train Dreams kurkistaa myös miehen sieluun ja ajatuksiin tavalla, jota ei usein näe. Se tekee katsomisestä liikuttavan kokemuksen, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.
Jones ja Edgerton todellakin löytävät toisensa ja heidän välilleen syntyy vahva tunne side, joka onkin koko elokuvan keskeinen voima niin ilossa kuin surussakin. Gladys on Robertin elämän keskipiste ja peruskivi. Yleensä näin vahvan yhteyden rakentaminen elokuvan sisällä on lähes mahdotonta, mutta tällä kertaa se onnistui uskomattoman upealla tavalla, bravo Felicity ja Joel!
Elokuvasta välittyy myös ihmisen ja luonnon välisen yhteyden herkkyys ja tärkeys. Sitä ei kuitenkaan pakkosyötetä katsojalle, vaan se on kudottu osaksi tarinaa tavalla, joka veti minut ainakin ajoittain hiljaiseksi. Viesti on huomaamattoman tehokas.
Kertomus suorastaan tuoksuu metsältä ja juuri hetki sitten kaadetulta puulta. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta kokemus oli hyvinkin vahva.
Edgertonin suoritus huokui luonnollista maskuliinisuutta, joka pulppusi näkymättömästä lähteestä. Hienointa oli, että hän antoi Robertin hahmolle tilaa ja mahdollisuuden käsitellä koko tunteiden kirjoa koskettavasti. Tuollaista näkee harmittavan harvoin. Tilanteesta teki upean se, että kyseessä oli Jylhääkin jylhempi mies.
Elokuvan musiikki on huomaamattoman vaikuttavaa. Se tukee kerrontaa, mutta ei missään vaiheessa nouse liian paljon esiin. Suuret kiitokset säveltäjä Bryce Dessner!
Train Dreams on ehdolla huomenna järjestettävässä Oscar-gaalassa yhteensä neljässä kategoriassa: Paras elokuva, paras sovitettu käsikirjoitus, paras kuvaus ja paras laulu. Ei voi muuta kuin toivottaa onnea!
Tähdet: *****
Ikäraja: PG-13 ei suomalaista ikärajaa
Julkaisija: Netflix
Ohjaus: Clint Bentley
Käsikirjoitus: Clint Bentley ja Greg Kwedar
Teksti: Juho Kojima