Kotimainen elokuva tiedustelupartion kilpajuoksusta kuoleman kanssa ja rakkaudesta väkivallan keskellä. Näyttelijöinä Peter Franzén, Irina Björklund, Kari Heiskanen, Taisto Reimaluoto ja Kari Väänänen. Ohjaus Olli Saarela.
Tämä on 90-luvun katsotuin kotimainen elokuva, ja sen ymmärtää, kun kyseessä on sotaelokuva. Jostain syystä ne uppoavat suomalaiseen yleisöön. Omaa suosikkiani tästä elokuvasta ei kuitenkaan tule.
Ohjaaja Olli Saarela on jotenkin onnistunut kyhäämään yhtälön, jossa yhdistyvät loistavat näyttelijät, mutta myös paatoksellinen ja pitkäveteinen kerronta. Kotimaisia sotaelokuvia vaivaa tuon lisäksi liian usein se, että ohjaajat pyrkivät tekemään niistä valtavia kansallisia epookkeja, niin kävi Rukajärven tiellekin.
Elokuvan parasta antia on Peter Franzénin esittämä luutnantti Perkola, jonka kautta tarinaan tulee sopivaa karismaa ja värinää. Yleensä en pidä romantiikan sotkemisesta sotaelokuvaan, mutta nyt se toimi, sillä Perkolan morsianta esittävä Irina Björklund tasoittaa muuten melko rosoista kerrontaa. Pariskuntahan on yhdessä myös oikeassa elämässä.
Alikersantti Snickerin roolissa nähtävä Kari Heiskanen puolestaan yrittää jo liiankin tosissaan. Heiskanen ei myöskään kykene sulautumaan rooliinsa, vaan näyttelijän omat tavat ja persoona puskevat jatkuvasti läpi.
Olen monta kertaa yrittänyt katsoa Rukajärven tien oikein ajatuksella, mutta taisteluväsymys iski, joka kerta, mutta tällä kertaa jaksoin loppuun saakka. Elokuva saa minulta kaksi tähteä.
Elokuva alkaa kello 22:02. Se julkaistaan samaan aikaan myös Yle Areenassa.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kjima