Tässä kolme Oscar-ehdokkuutta saaneessa tanskalaisessa animoidussa dokumenttielokuvassa lapsena Afganistanista paennut Amin kertoo oman tarinansa. Elokuva on kertomus pakolaisuuden ohella myös seksuaalisesta identiteetistä, perheestä ja yksinkertaisesti siitä mitä on olla ihminen. O: Jonas Poher Rasmussen.
Tarinan idea sinänsä on ihan okei. Onkin tärkeää, että näitä kertomuksia nostetaan pinnalle ja keskusteluun. Ikävä kyllä tämän elokuvan heikkous löytyy teknisestä toteutuksesta.
Elokuvan visuaalinen rakenne on todella sekava. Mukana on lyijykynäanimaatiota, todella nykivää suunnilleen kuva kuvalta näytettyä animaatiota ja oikeaa uutiskuvaa. Ymmärrän, että tällä on haettu jonkinlaista taiteellista omaleimaisuutta, mutta minua tuo jatkuva tyylien vaihtelu häiritsi pahasti.
Elokuva olisi voinut toimia, jos sen olisi annettu pysyä yhdessä visuaalisessa tyylilajissa.
Elokuva alkaa kello 22.40.
Teksti: Juho Kojima