Pikkukaupungin tyttö Jonna (Roosa Söderholm) saapuu Helsinkiin suuntanaan opiskelut ja jännitys. Jonna uppoaa viattoman innolla kaupungin sykkeeseen, kunnes eräänä varomattomana yönä hänet yllättää uhkaava tilanne. Pelastajaksi ilmestyy Piki (Maria Ylipää), ihmeellinen nainen, jonka itsevarmuus lumoaa Jonnan. Jonna palvoo pelastajaansa, Piki kietoo köytensä hänen ympärilleen ja kiihkeä rakkaustarina alkaa.
Elokuvan kantava voima on näiden kahden ihmisen välinen kiihkeä ja tuhoisa rakkaus. Baby Jane ei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä, vaan näyttää tämän suhteen kaikki puolet. Jonnan tunteet Pikiä kohtaan heiluvat laidasta toiseen. Vihaa, rakkautta, jännitystä ja kaipuuta, tätä kaikkea on Jonnan ja Pikin rakkaus.
Samalla, kun tämä on rakkaustarina, pureutuu elokuva myös muihin tärkeisiin aiheisiin. Siihen, kuinka mielenterveysongelmat vaikuttavat parisuhteeseen ja muutenkin elämään. Elokuvassa nähdään myös, kuinka toinen ihminen voi jäädä riippuvaiseksi toiseen ja mitä siitä sitten seuraa.
En tiedä, mistä Roosa Söderholm ja Maria Ylipää kaivoivat energian, joka välittyy näiden kahden naisen suhteesta, mutta sitä oli aivan valtavasti. Varsinkin Ylipään suoritus teki minuun suuren vaikutuksen. Hän onnistuu kaivamaan Pikistä esille tunteita, jotka kumpuavat todella syvältä. Ylipää liikkuu todella taitavasti valon ja pimeyden välillä. Roosa Söderholmin suorituksen viattomuus tuntuu todella aidolta. Jonna tuntuu ensin hieman kepeältä hahmolta, mutta hänestä paljastuu elokuvan aikana sisäinen voima, jota edes Pikin on vaikea vastustaa. Tämä Jonnassa tapahtuva muutos vaatii näyttelijältä todella paljon, mutta Roosa Söderholmilta tämä onnistuu todella upeasti.
Elokuvan ohjaaja Katja Gauriloff onnistuu rakentamaan todella pieneen tilaan mahtuvaan suuren draaman. Baby Janen tapahtumat sijoittuvat pitkälti Pikin asuntoon ja sen ympäristöön. Tästäkään huolimatta tarinassa riittää happea loppuun asti.
Elokuva alkaa kello 22.40.
Teksti: Juho Kojima