Lähitulevaisuudessa etsivä Raven (Chris Pratt) on oikeudessa syytettynä vaimonsa murhasta. Hänellä on 90 minuuttia todistaa syyttömyytensä Mercy-oikeusjärjestelmän kehittyneelle tekoälytuomarille (Rebecca Ferguson), jota hän itse oli aiemmin puolustanut — ennen kuin tämä päättää hänen kohtalonsa.
Mercy on elokuva, joka toimii varoittavana esimerkkinä siitä, mihin tekoäly voi johdattaa oikeusjärjestelmän, jos siihen annetaan mahdollisuus. Toinen elokuvan esittämä erityisen tärkeä kysymys on, ovatko ihmiset ja laajemmassa mittakaavassa koko yhteiskunta ymmärtäneet, kenellä on pääsy meitä koskevaan dataan.
Aki Sirkesalo lauloi aikoinaan: Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Mercy antaa mielestäni tästä toimivan ja varoittavan esimerkin, jota jokaisen tulisi pohtia.
Vaikka elokuvan sanoma onkin äärimmäisen tärkeä, niin mielestäni Prattin valinta pääosaan ei oikein toiminut. Hänen naamansa ja eleensä vievät elokuvaa liikaa komedian suuntaan. Hän ei vain onnistu draamoissa.
Ferguson puolestaan toimii tekoälyn roolissa. Hän on tarpeeksi ilmeetön ja eleetön, mutta samalla hänessä on vetovoimaa, jota tarvitaankin tuollaisen leffan pääroolissa, vaikka teknisesti Pratt taisikin olla pääosassa.
Mercy oli yllättävän hyvä kokonaisuus, mutta samalla on pakko myöntää, että elokuvan myös unohtaa nopeasti.
Tähdet: ***
Ensi-ilta: 23.01.2026
Ikäraja: 12
Pituus: 100 min.
Ohjaus: Timur Bekmambetov
Käsikirjoitus: Marco van Belle
Teksti: Juho Kojima