Karvinen, maailmankuulu maanantaita inhoava ja lasagnea rakastava kotikissa, on lähdössä villiin seikkailuun! Kohdattuaan yllättäen uudelleen kauan sitten kadonneen isänsä, resuisen katukissa Vikin, Karvinen ja hänen koirakaverinsa Osku joutuvat jättämään täydellisen hemmotellun elämänsä auttaakseen Vikiä riemastuttavassa ryöstökeikassa, jossa pelataan korkeilla panoksilla.
Leffa alkaa hieman oudosti, kun Karvinen vetää pizzaa, siis mitä. Tuon kissan elokuvan ensimmäisen kohtauksen tulee sisältää lasagnea!
Olen pahoillani, mutta Mark Dindalin ohjaama elokuva tuntuu liian varmalta tapaukselta, joka ei uskalla ottaa yhtään riskiä, vaan etenee liiankin turvallista reittiä, jonka päätepysäkin näkee jo kaukaa.
Sama tarina on nähty jo liian monta kertaa. Tällä kertaa pääosassa on Karvinen Oskunsa kanssa. Muuten tämä tarina on samaa kierrätyskamaa, jota Hollywood on työntänyt markkinoille jo vuosien ajan.
Katsoin elokuvan alkuperäisversion, joten pääosissa kuultiin Chris Pratt ja Samuel L. Jackson.
Alan vähitellen väsyä Prattiin, koska hän on ollut viime vuosina niin monissa elokuvissa. Olen ollut jo pidempään sitä mieltä, että hän näyttelee melko usein samaa hahmoa projektista toiseen. Kun kuulen hänen äänensä, niin en enää odota liikoja.
Tämä elokuva on kuin Saarioisten rusinaton maksalaatikko. Se ei sisällä yhtäkään yllätystä. Maksalaatikon kohdalla tuo onkin hyvä juttu, mutta Karvinen kavereineen olisi saanut tarjota edes muutaman.
Teksti: Juho Kojima