New Yorkin vaikutusvaltaiseen musiikkiskeneen 60-luvun alussa sijoittuva A COMPLETE UNKNOWN seuraa 19-vuotiaan minnesotalaisen muusikon Bob Dylanin (Timothée Chalamet) rakettimaista nousua folklaulajasta isoihin konserttisaleihin ja listojen kärkeen – hänen laulujensa ja mystiikkansa muodostuttua maailmanlaajuiseksi ilmiöksi – ja huipentuu hänen käänteentekevään esiintymiseensä vuoden 1965 Newportin folkfestivaaleilla rokkibändin ja sähköisten instrumenttien säestyksellä.
En ole Bob Dylanin fani, joten arvioni perustuu pelkästään elokuvan avaamiin tunteisiin.
James Mangoldin ohjaama tarina olisi voinut olla todella mielenkiintoinen, mutta kokonaisuus tukeutuu liikaa muista elämänkerroista tuttuihin kaavoihin. Kertomus nostaa taitavan nuoren muusikon tuntemattomuudesta kuuluisuuteen. Sama on nähty jo liiankin monta kertaa.
Jos olet Dylanin musiikin ystävä, niin saat kertomuksesta todella paljon irti, mutta minulle elokuva oli melko planttu kokemus. Se sisälsi hyvää musiikkia, mutta se ei yksin riitä. Pitäisi olla muutakin potkua.
Tiedän, että monet pitävät Chalametin suoritusta todella hienona. Hyvä nuorukainen onkin, mutta ei hän loistava ole. Mielestäni Chalametin suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että hän ei pysty piiloutumaan rooliensa taakse, vaan hänen oma persoonansa paistaa liikaa läpi.
Toinen pulma itselleni on se, että Chalamet henkilöityy todella vahvasti Dyyni -elokuvien roolinsa kautta, eihän siinä mitään, mutta ainakin minulla nousee mieleen liian usein kuva Dyynin Paulista.
Katsoohan tämän elokuvan kerran, mutta siihen se jää.
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima