Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) on Michael Mannin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1992. Se perustuu James Fenimore Cooperin romaaniin Viimeinen mohikaani ja erityisesti sen aiempaan elokuvasovitukseen vuodelta 1936.
Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 1757 Ranskan ja Ison-Britannian väliseen sotaan (osa seitsenvuotista sotaa) Pohjois-Amerikassa. Elokuva kertoo viimeisestä mohikaaniheimon jäsenestä, Chingachgookista, hänen pojastaan Uncasista sekä erityisesti Chingachgookin ottopojasta Haukansilmästä. Nämä kolme sekaantuvat sotaan ja kohtaavat brittiläisen everstin tyttäret, Cora ja Alice Munron.
Michael Mannin ohjauksessa syntyi todellinen eepos ja klassikko, jollaisia ei nykyisin enää tehdä. Elokuvassa yhdistyy massiivinen tarina, upea kuvaus ja hienosti toteutetut toimintakohtaukset. Ohjaaja Mann tuo sodan kaikessa julmuudessaan katsojan eteen, mutta katsojalle annetaan välillä myös tilaisuus hengähtää. Samalla elokuvan pinnan alla väreilevä jännitys säilyy alusta loppuun saakka.
Elokuvan toimintakohtaukset ovat raakoja, mutta samalla erittäin tyylikkäitä. Niiden arvoa lisää tietenkin vielä sekin, että vuonna 1992 efektit ja joukkokohtaukset kuvattiin ja tehtiin ilman tietokoneita, mutta juuri tuon takia ne tuntuvatkin niin aidoilta.
Pääosissa nähtävät Daniel Day–Lewis ja Madeleine Stowe tekevät todella upeaa työtä. Varsinkin Daniel Day-Lewisin suoritus jätti ainakin minut suorastaan sanattomaksi. Hänen koko olemuksensa huokuu alkukantaista voimaa ja itsevarmuutta, joka ei jätä katsojaa kylmäksi.
Elokuvan voi katsoa nyt Netflixissä.
Juonikuvaus: Wikipedia
Teksti: Juho Kojima