En ole koskaan ollut Eddie Murphyn fani, mutta minua kiinnostavat dokumentit, jotka käsittelevät Hollywoodin historiaa ja tuon myllyn läpikäyneitä näyttelijöitä. Niinpä innostuin, kun käynnistin Netflixin pitkästä aikaa ja sieltä löytyi dokkari Murphyn elämästä.
Elokuvassa käydään läpi hersyvän koomikon uraa ja haastatellaan hänen ystäviään. Aikaa oli varattu Stand up -komiikalle, Saturday Night Livelle ja Murphyn elokuvauralle.
Mielenkiintoista, oikeasti, mutta samalla dokumentista paistaa läpi turha helläkätisyys aihettaan kohtaan. Tuolla en kuitenkaan tarkoita sitä, että Murphyn jokainen salaisuus olisi pitänyt kaivaa esiin, mutta kokonaisuudesta saa liian kiiltokuvamaisen vaikutelman.
Esimerkiksi Dave Chapelle ja Jerry Seinfeld pääsevät kehumaan kaveriaan. Ymmärrän toki, että tällaisessa elokuvassa kaikkien on tarkoitus toimia juuri niin, mutta samalla haastatteluista tulee todella siirappinen olo.
Samaan aikaan Eddie Murphy yritti antaa itsestään kuvan ihan tavallisena kundina. Samaan aikaan hän kuitenkin istuu linnaa muistuttavassa kartanossaan.
Minulle jäi tunne, että Netflixin ja Eddie Murphyn tarkoituksena olikin muistuttaa katsojia siitä, että kaikkien tuntema koomikko on vielä terävässä kunnossa. Eihän siinä mitään, mutta pikkuisen enemmän yritystä olisi voinut olla.
Teksti: Juho Kojima