Lähestyvän Halloweenin kunniaksi, olen viime aikoina katsellut monta kauhuleffaa. Tällä hetkellä tuossa telkussa pyörii se alkuperäinen Scream vuodelta 1996. Viime vuosina julkaistut uusintaversiot eivät yllä tämän Wes Cravenin ohjaaman klassikon tasolle.
Ollakseen kauhua Scream oli täynnä huumoria, mutta se tehtiin silti vakavalla otteella. Kauhulle elintärkeä jännite pysyy yllä koko ajan.
Kukapa pystyisi unohtamaan Screamin avauskohtausta, jossa Ghostface kiusaa Drew Barrymoren roolihahmoa puhelimessa pienellä tietovisalla, jonka aiheena ovat tietenkin kauhuleffat. Lopulta valkoisen naamarin taakse piiloutunut tappaja jahtaa tyttöä ympäri taloa. Lopputuloksen arvaavat varmasti ainakin melkein kaikki.
Elokuvan julkaisun yhteydessä toteutetun markkinoinnin ansiosta sai sen käsityksen, että juuri Barrymore olisi pääosassa, mutta tuon kunnian saikin Neve Campbell, jonka roolihahmo Sidney on noussut kauhun legendaksi.
Woodsboron pikkukaupunki menee hieman sekaisin, kun salaperäinen Ghostface lähtee Sidneyn ja tämän kavereiden perään. Kiiltävä veitsi alkaa heilua, ja ruumiita kasautua.
Ohjaaja Craven käyttää kauhun käsikirjan kaikkia kikkoja ja temppuja, mutta elokuvan kannalta tärkein ainesosa oli Ghostface. Tuo yksinkertaisen mustaan kaapuun ja valkoiseen naamariin pukeutunut tappaja säikyttelee uusia katsojia vielä tänäkin päivänä. Hahmon olemuksessa on salaperäistä vetovoimaa, jota on todella vaikea matkia tai kopioida.
Alkuperäiset Scream-elokuvat muodostavat kokonaisuuden, joka omasta mielestäni olisi pitänyt jättää rauhaan. Uusintaversioilla tehdään vain helppoa rahaa.
Elokuva löytyy myös ainakin Prime Videosta ja SkyShowtimesta.
Tähdet: *****
Teksti: Juho Kojima