Netflixin uutukainen minisarja Obsession on puhuttanut maailmalla viime aikoina. Tämä erotiikkaa tihkuva sarja yrittää ilmeisesti tarjota varoittavaa esimerkin siitä, mihin toisten rakkauselämään sekaantuminen voi johtaa.
Obsession kertoo taitavasta kirurgista, jolle on jaettu todella hyvät pelimerkit elämää varten. Williamilla on upea perhe, pramea talo ja asema hienostopiireissä. Eräänä päivänä hänen poikansa Jay esittelee kauniin tyttöystävänsä Annan. Isukki joutuukin aivan uuteen tilanteeseen. Annan ja Williamin välille kehittyy todella tulinen suhde, jolla on lopulta radikaalit seuraukset.
Sarjan perusidea on sinänsä todella kiehtova. Asetelmasta saisi irti todella paljon draamaa ja jännitystä. Huomatkaa paino sanalla saisi.
Olin kuullut, että sarja sisältää paljon seksiä, mutta silti sen määrä pääsi yllättämään, eikä positiivisessa mielessä. Suoranaisen paneskelun määrä meinaa jättää kaiken muun varjoonsa.
Olen aina sanonut ja ajatellut, että seksi on todella toimiva kerronnan väline, jos sitä osataan käyttää oikein, mutta Obsession on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun sen määrä läikkyy täysin yli. William ja Anna viettävät todella paljon aikaa toistensa ”kimpussa”. Tottahan toki tuokin on tärkeä osa tätä minisarjaa, mutta kun nuo petipuuhat imevät energian pois muusta tarinasta.
Minisarjan pääosissa nähtävät Richard Armitage ja Charlie Murphy jättivät ainakin minulle todella jääkylmän ja suorastaan puisen tunteen. Ainakaan minä en huomannut kaksikon välillä pienintäkään kemian hippusta. Juuri tällaiseen sarjaan sitä kemiaa olisi tarvittu. Jotta tarina olisi toiminut, hahmojen olisi pitänyt olla kiinnostavia, mutta kun eivät olleet.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima