Marvelin supersankariuniversumiin sijoittuvassa toimintakomediassa murtovaras Scott Lang (Paul Rudd) vapautuu vankilasta ja yrittää pysyä kaidalla tiellä, mutta kun kämppäkaveri Luis (Michael Peña) ehdottaa tuottoisaa murtokeikkaa, Scott ei pysty kieltäytymään. Murron seurauksena Scott saa käsiinsä erikoisen puvun, jonka avulla hän pystyy muuttamaan kokoaan. Todellinen seikkailu alkaa, kun puvun omistaja, tohtori Hank Pym (Michael Douglas), ottaa yhteyttä Scottiin ja ehdottaa murtokeikkaa, jolla voi olla maailmanlaajuisia seurauksia.
Ant-Man on yksi Marvelin parhaista elokuvista. Vaikka se sijoittuukin Marvel Cinematic Universeen, niin silti se tuntuu jotenkin ihan omalta jutultaan. Ohjaaja Payton Reed uskalsi pitää hauskaa, ja se näkyy rentoutena, joka huokuu tästä elokuvasta.
Yksi huono juttu tästäkin kokonaisuudesta löytyy, nimittäin tarinan roisto. En yksinkertaisesti ymmärrä, mikä siinä voi olla, ettei Marvel kykene luomaan uskottavia tai edes mielenkiintoisia roistoja. Tälläkin kertaa Darren Cross/Yellowjacket (Corey Stoll) jäi todella pinnalliseksi. Muistan, kun katsoin elokuvan mätkimiskohtauksia, niin haukottelin, koska Yellowjacket toimi kuin robotti, joka tietää häviävänsä. Stoll oli muutenkin roolissaan liian arvattava, jotenkin tuntui siltä, että homma ei oikein kiinnostanut. Jos itse pääsisin samaan elokuvaan Michael Douglasin kanssa, niin pyörtyisin onnesta, mutta minähän olenkin vain minä.
Nyt, kun Michael Douglas tuli puheeksi, niin on pakko todeta, että hän tuntui viihtyvän roolissaan. Ehdottomasti parasta tässä elokuvassa on Paul Ruddin ja Evangeline Lillyn välinen kemia. Lilly nähdään Hope van Dynen roolissa. Kun mukana on vielä todella hauska Michael Peña, niin lähes täydellinen kattaus on valmis.
Ant-Man Nelosella keskiviikkona kello 21:00.
Teksti: Juho Kojima