Tämä päivä on sujunut pääosin Salibandyn MM-kisojen merkeissä, mutta nyt illalla tuli pidettyä parin tunnin paussi, Maikkarin Katsomosta löytyikin mielenkiintoista katsottavaa, Luc Bessonin ohjaaman Léon: The Professional -elokuvan muodossa.
Siitä lisää huomenna.
Elokuvaa katsoessani rupesin ihmettelemään tutulta kuuilostavia musiikin sointuja. En ole siis koskaan aiemmin katsonut tuota leffaa ajatuksella. Siitäkin huolimatta musiikki tuntui turvallisen tutulta. Säveltäjä oli pakko tarkistaa, ja Éric Serrahan ne nuotit oli kynäillyt.
Miehen kynästä ovat syntyneet myös omasta mielestäni klassikoiksi nousseet soundtrackit esimerkiksi elokuviin The Fifth Element ja GoldenEye.
Nuo elokuvat kuuluvat molemmat toimintaleffojen eliittiin. Elementin kohdalla puhutaan myös tieteiselokuvien merkkipaalusta.
Vaikka noissa leffoissa poltetaan ruutia oikein urakalla, niin musiikki on suorastaan eteerisen kaunista ja rauhoittavaa. Ei hävetä yhtään myöntää, että GoldenEyen soundtrackillä on pari kappaletta, jotka saavat tunteeni pintaan.
Mielestäni oli hyvin valitettavaa, ettei Serralle tarjottu enempää James Bond -elokuvia sävellettäväksi. Hänellä olisi varmasti ollut mahdollisuus luoda tuon elokuvasarjan uusi soundi.
Fifth Elementin musiikissa on hetki, joka ei ainakaan minulta unohdu helpolla. Lucia di lammermoor (feat. Inva Mula) ja The Diva Dance (feat. Inva Mula) ovat jättäneet aivoihini pysyvän jäljen.
Luc Besson on mestari musiikin ja toiminnan yhdistämisessä. Jokainen nuotti sopii täydellisesti kohtausten tempoon ja tapahtumiin.
Samalla Serra antaa upeita oppitunteja siitä, miten katsojaa ohjaillaan tunnetilasta toiseen, niin, ettei sitä edes huomaa.
Serran kaltaisia alansa todellisia osaajia ei montaa löydy.
Teksti: Juho Kojima