Otin tuossa muutama päivä sitten koekäyttöön Storytel-äänikirjapalvelun, koska halusin kuunnella Harry Potter-kirjasarjan suomeksi. Lukijana, kun toimii näyttelijä Vesa Vierikko.
Olen kuunnellut sarjan parikin kertaa läpi englanniksi. Alkuperäisenä lukijana toimii Stephen Fry.
Viime vuosina olen vältellyt kotimaisia versioita äänikirjoista, koska ollaan nyt rehellisiä, nykyiset lukijat ovat melko surkeita, mutta Vesa Vierikon suoritus on muistutus siitä, miten hyvä kokemus äänikirjan kuuntelu voi olla.
Oikeastaan äänikirjojen nykytila heijastelee myös kotimaisen dubbauksen nykyistä tasoa. Tällä viikolla teattereihin tuleva Supertonttuset on kaamea näyte siitä, kuinka alas suomalainen ääninäyttely on vajonnut.
Tuossa elokuvassa ainoastaan Santeri Kinnunen edes yrittää. Pääosan tekevän Henni-Liisa Kirjavaisen suoritus oli todella paha pohjakosketus. Jos sinut palkataan lasten elokuvan tärkeimpään rooliin, niin yritä edes, please.
Lapset ovat kuitenkin se seuraava sukupolvi, joka maksaa muutaman vuoden päästä omat lippunsa, jos elokuvien tekijät suhtautuvat nykyisin lapsiin noin välinpitämättömästi, niin kymmenen vuoden kuluttua kukaan ei käy teatterissa, kun muistijälki on negatiivinen.
Äänikirjojen puolella ollaan todella kaukana siitä laadusta, jota esimerkiksi Lars Svedbergin tulkinnat esimerkiksi Agatha Christien teoksista tarjosivat. Onneksi Storytel tarjoaa muun muassa teoksen Ruumis kirjastossa. Kannattaa kuunnella, sillä Svedbergin suoritus on lähes täydellinen.
Tuntuu siltä, että nykyiset tekijät eivät pääse edes lähelle samaa tasoa.
Dubbauksen puolella suomalaiset voisivat hakea esikuvakseen Vesa-Matti Loirin, joka teki Hengen roolin Disneyn animaatioelokuvassa Aladdin. Disney palkitsi suomalaisen version kaikkein parhaimpana, ja Loiri sai vieläpä erityismaininnan omaperäisestä suorituksestaan.
Mihin tuo huippulaadukas tekeminen on kadonnut? Nykyisin dubbaukset ovat TODELLA heikkoja.
Teksti: Juho Kojima