Tämä viikko on ollut todella raskas Star Trekin ystäville, sillä kaksi legendaa poistui joukostamme. Ensin menetimme Pavel Chekovina tunnetun Walter Koenigin. Eilen illalla tuli tieto, että myös Patrick Stewart on menehtynyt.
Ensimmäisenä iski suuri haikeus siitä, että oman sukupolveni kapteeni Jean-Luc Picard on poissa. Ottamatta mitään pois James Kirkiltä, Picard on minulle Star Trekin oikea kapteeni.
Patrick Stewart oli saanut Englannissa klassisen koulutuksen näyttelemiseen. Tuo näkyi esimerkiksi silloin, kun Picard piti pitkiä puheita Enterprisen (NCC-1701-D) komentosillalla, tai neuvotteli rauhan jollekin kaukaiselle planeetalle. Stewart rakensi Picardista voimakkaan, mutta rauhallisen hahmon, jota olisin seurannut mihin tahansa taisteluun.
Herätessäni tänä aamuna laitoin Star Trek: Sukupolvet -elokuvan musiikin soimaan, ja annoin kyynelten tulla.
En ole koskaan ollut alkuperäisen Star Trek -sarjan fani. Vasta, kun näin Kirkin miehistöineen elokuvissa, tajusin, että Star Trek oli muutakin kuin uusi sukupolvi.
Minulle Chekov on ollut aina hieman etäinen hahmo, mutta pidän Koenigin tavasta esittää hahmoa, koska Chekov voi hävitä taustalle, mutta samalla täytyy muistaa, ettei Enterprise (NCC-1701) toimisi ilman Pavel Chekovia.
Vanhan Star Trekin tähdet alkavat himmetä yksi toisensa jälkeen, mutta onneksi yksikään heistä ei unohdu.
Kiitos Jean-Luc ja Pavel! Erityiskiitos Patrick Stewartille. Olit iso osa lapsuuttani. Lepää rauhassa!
Teksti: Juho Kojima