Adolescence-sarjan viimeinen osa kuvaa edeltävien tapahtumien aiheuttamaa tuskaa muun perheen näkökulmasta. Idea kuulostaa hyvältä. Varsinkin, kun Eddien näyttelijä Stephen Graham tekee timanttista työtä, mutta tuostakin huolimatta vaikuttava ja rankka minisarja päättyy tuskaisen heikosti.
On tärkeää, että kokonaisuuteen tuodaan myös perheen näkökulma, mutta olisin lähtenyt rakentamaan päätösjaksoon voimakkaampaa draaman kaarta. Ei siihen riitä se, että Eddien pakettiauto töhritään.
Tapahtuma toimii katalyyttinä sille, että minisarjaan saadaan ahdettua myös suuren yleisön näkökulma ja tuntemukset. Nyt esitän rohkean, mutta tarpeellisen kysymyksen, miksi sitä tarvitaan.
Olen itse kokenut todella vahvasti, että Adolescence on ollut Millerin perheen yksityinen kärsimystarina, ja mielestäni se on toiminut todella hyvin.
Toinen erittäin rohkea väitteeni on se, että yllättäen koko sarjan keskushahmo Jamie jää melkoisen pieneen rooliin, kun puhutaan Adolescencen läpi kulkevasta kaaresta.
Totta on toki, että koko juoni saa käyttövoimansa hänen kauttaan, mutta riittääkö se.
Owen Cooperin näyttelemä nuorukainen toki soittaa viimeisessä jaksossa isälleen, jotta voi onnitella tätä syntymäpäivän takia.
Koska kyseessä oli koko minisarjan päättävä jakso, niin olisin toivonut, että perhe olisi nähty vielä kerran yhdessä. Se olisi ollut tunteikas lopetus.
Jakso päättyy kuitenkin voimakkaasti, kun Eddien ympärilleen luomat vahvan miehen kulissit vihdoinkin romahtavat. Tuossa tilanteessa Eddie on oikeasti isä, joka näyttää menettäneen kaiken. Tämä on sitä heikkoutta, jota olen hahmolta kaivannutkin melkein koko sarjan ajan.
Adolescence on minisarja, joka aiheuttaa voimakkaita tunteita ja puhetta, eikä syyttä, sillä se on täynnä raakaa realismia, joka koskettaa varmasti lähes jokaista. Tästäkin huolimatta itse väsyin puhinaan, joka aiheutui siitä, että sarjan jaksot oli kuvattu yhdellä otolla. Onhan se hienoa ja sillä saadaan tuotteen ympärille valtavaa pöhinää, mutta toisaalta, mitä sitten. Saadaanko sillä aikaan mitään konkreettista.
Mutta minisarja kannattaa katsoa pelkästään Owen Cooperin täysin poikkeuksellisen suorituksen takia.
Tähdet: ***
Teksti: Juho Kojima