Glenn Baritin käsikirjoittama ja ohjaama Cleaners on elämää täynnä oleva kuvaus filippiiniläisten lukiolaisten elämästä ja sen haasteista. Tämäkin elokuva todistaa, että koulumaailma on täynnä samoja kasvukipuja ja iloja ympäri maailmaa. Barit on jakanut elokuvansa episodeihin, jotka kertovat erään luokan tarinan eri oppilaiden näkökulmista
Elokuva on kuvattu mustavalkoisena. Ohjaaja on tämän lisäksi rakentanut kuvakielen niin, että kuvassa on jatkuvasti tiettyä taustakohinaa, joka pitää katsojan varpaillaan. Jokaisen episodin päähenkilöt on korostettu käyttämällä värikkäitä tusseja. Varsinkin tuo taustakohina on ihan hauska idea. mutta samalla se korostuu ajoittain jo hieman liikaa, mutta kyllä siihen tottuu. Toisaalta se on myös loistava tehokeino nuorten myrskyisän elämän kuvaamisessa.
Cleaners tarjoaa hienon mahdollisuuden tutustua tapaan, jolla filippiiniläiset nuoret suhtautuvat opiskeluun. Kulttuuri tuntuu olevan paljon tiukempi kuin meillä täällä kylmässä pohjolassa. Opettajaa kunnioitetaan todella paljon, mutta täytyy myöntää, että itse pidän enemmän Suomen systeemistä.
Elokuvan edetessä aloin tuntea todellista myötätuntoa eri episodeissa nähtyjä opiskelijoita kohtaan, sillä paikallinen yhteiskunta ja nuorten omat vanhemmat asettavat melkoiset menestyspaineet lastensa harteille.
Tästä kokonaisuudesta on melko vaikea nostaa esille yhtä näyttelijää, joka onnistui erityisen hyvin, sillä tämä elokuva perustui niin vahvasti kaikkien nuorten muodostamaan ryhmään, joka toimi todella hyvin yhtenä kokonaisuutena.
Suoraan sanottuna ajattelin elokuvan alussa, että jaksaakohan tätä katsoa, mutta lopulta yllätyin todella positiivisesti.
Helsinki Cine Aasia järjestetään tulevana viikonloppuna virtuaalisesti netissä. Lisätietoja löydät täältä.
Teksti: Juho Kojima