Cannesin elokuvajuhlilla palkittu draamaelokuva The Zone of Interest seuraa Auschwitzin komentajaa Rudolf Hössiä ja hänen vaimoaan Hedwigiä heidän pyrkiessään rakentamaan unelmiensa elämää perheelleen keskitysleirin vieressä sijaitsevassa talossa ja puutarhassa.
Uin tämänkin elokuvan kohdalla vastavirtaan. En saanut kiinni kertomuksen ideasta. Tarinahan on täynnä erittäin jyrkkiä vastakohtia, joiden kautta holokaustin kauhuja pyrittiin tuomaan esiin. Sinänsä mielenkiintoista, mutta tunsin itseni katsojana todella ulkopuoliseksi, enkä oikein missään vaiheessa päässyt jyvälle, mikä oli homman idea.
Totta kai yksi tarkoitus oli näyttää, komentaja Hössin perhe keskellä hienoa ja suorastaan kepeää elämää, kun samaan aikaan synkkien muurien toisella puolella toteutettiin historian suurinta joukkomurhaa, mutta pelkästään tuo ei minulle riittänyt. Olisin kaivannut isompaa tarttumapintaa.
Aina, kun katsoja vietiin seuraamaan tiettyä tapahtumaa, niin kohta kuva leikattiinkin aivan eri tilanteeseen, eikä katsojaa muutenkaan päästetty kenenkään tai minkään lähelle.
Elokuva oli leikattu varsin erikoisella tavalla, joka oli todella hyppivää ja pomppivaa. Kerronta saattoi yhtäkkiä muuttua punaiseksi ruuduksi, jonka taustalla soitettiin erikoisen töksähtelevää musiikkia. Filmin lopussa hypättiin yhtäkkiä nykyaikaan ilman oikeastaan mitään syytä, ja ryhdyttiin seuraamaan nykyisin museona toimivan keskitysleirin siivousta, jonka jälkeen siirryttiin takaisin itse tarinan pariin. En vieläkään ymmärrä tuon episodin tarkoitusta. Lähinnä se oli yllättävä ja ärsyttävän turha. Jos tarkoituksena oli saada katsojan olotila epävarmaksi, niin parempiakin tapoja olisi ollut.
Yksi osa-alue, joka teki minuun todellisen vaikutuksen, oli elokuvan äänimaailma, joka sekoitti kodin arkista kolinaa ja hälinää. Taustalla kuului koko ajan keskitysleirin ääniä ja kauhuja. Tuo sekoitus loi kokonaisuudelle surrealistisen ilmapiirin, jota ilman kertomus ei olisi toiminut.
Jotenkin tuntuu siltä, että näyttelijöiden suorituksia oli hieman vaikea arvioida. Saatan olla ajatukseni kanssa yksin, mutta koin, että tämän elokuvan voima perustui ulkopuolisuuteen. Pääosissa nähdään Sandra Hüller ja Christian Friedel. Varsinkin Hüller pääsee esille. Hän onnistui yhdistämään rooliinsa lämpimän äidin ja viileän määrätietoisen vaimon, joka pitää kiinni saavuttamastaan asemasta kaikin keinoin. Friedel puolestaan näyttelee natsien byrokraattia lähes täydellisesti olemalla väritön ja taustaan sulautuva.
Elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta
Tähdet: ***
Ensi-ilta: 26.01.2024
Ikäraja: 12
Pituus: 105 min.
Ohjaus: Jonathan Glazer
Käsikirjoitus: Martin Amis, Jonathan Glazer
Teksti: Juho Kojima
Kuvat elokuvasta The Zone of Interest/A24