Nyt on kuulkaas niin, että olen juuri nähnyt yhden elämäni parhaista dokumenteista. Ohjaaja Jon Spira on onnistunut loihtimaan todella kiehtovan kertomuksen Christopher Leen elämästä ja elokuvista.
Dokumentissa on eräs nerokas tehokeino, jota en osannut aavistaa. Lee kertoo itse oman tarinansa. Hän on saanut elokuvassa nuken muodon. Olin ihan, että mitä täällä tapahtuu. Tuon idean keksijä pitäisi palkita, koska se loi kerrontaan koskettavaa inhimillisyyttä.
Tuohon yhtälöön, kun lisätään vielä se, että nukelle äänen tarjoaa Peter Serafinowicz, joka kaiken lisäksi kuulostaa lähes aidolta Christopher Leeltä, niin paketti on upeaa katsottavaa.
Dokumentti hyödyntää todella paljon animaatiota. Tuossa onkin tämän filmin ainoa yksityiskohta, joka kismittää minua edes hiukan. Animaatioita käytettiin ajoittain liikaa. Totta on, että se elävöitti valkokankaan tapahtumia, mutta välillä piirrokset saivat yliotteen muusta kerronnasta.
Dokumentti oli parhaimmillaan, kun se hyödynsi arvokkaasti toteutettuja haastatteluja ja arkistomateriaalia. Luulenpa, että melkein kaikki elokuvan katsojat tietävät, että Lee oli valkokankaan tunnetuin Dracula, mutta tämäpä dokumentti avaakin tunnetun näyttelijän taustoja herkällä tavalla.
Tämä johtuu siitä, että elokuva päästää ääneen Leen oikeat ystävät ja sukulaiset, jotka tunsivat hänen yksityisen puolensa. Dokumentissa pääsevät ääneen esimerkiksi Peter Jackson, Joe Dante ja John Landis, joista varsinkin Landisin pirtsakat, mutta samalla koskettavat kertomukset saivat minut hyvälle tuulelle.
Näin hyvin tehtyjä dokumentteja näkee enää harvoin. Kokonaisuudesta näkee, että se on saanut osakseen tarkkaa huomiota, ja tekijät tuntevat kohteensa todella hyvin. Elokuvassa oli kohtia, jotka saivat minut herkistymään ihan aidosti.
Tähdet: *****
Ensi-ilta: 09.08.2024
Ikäraja: 12
Pituus: 102 min.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jon Spira
Teksti: Juho Kojima