Uudelle maailmankiertueelle suuntaava pop-sensaatio Skye Riley (Naomi Scott) alkaa kohdata yhä kammottavimmiksi muuttuvia käsittämättömiä tapahtumia. Kasvavan kauhun ja kuuluisuuden paineen musertama Skye joutuu kohtaamaan synkän menneisyytensä saadakseen takaisin kontrollin elämästään ennen kuin se luisuu hänen käsistään.
Olen aina mieltänyt, että kauhuelokuvat perustuvat jatkuvaan jännityksen ja psykologisen painostuksen ylläpitoon. Smile 2 perustuu kuitenkin pääasiassa hyppykauhuun, jossa katsoja yllätetään äänitehosteilla tai todella nopealla editoinnilla. En ole koskaan nauttinut siitä, että minut yllätetään nopealla torven töräytyksellä. sillä ei ole mitään tekemistä oikean kauhun kanssa, vaan se kuvaa ohjaajan ja käsikirjoittajan mielikuvituksen puutetta.
Tämän elokuvan kauhu perustui siihen, että katsoja säikähtää väsyneesti hymyileviä tyyppejä. Ainoa asia, jota säikähdin, olivat juuri kovat äänet, mutta se ei johtunut kauhusta, vaan yliherkästä kuulostani. Missä oli psykologinen paine, sillä se loisti olemalla poissa. En ymmärrä, mikä näissä elokuvissa vetoaa yleisöön.
Smile 2 kuvaa kuitenkin hyvin sitä, mitä jatkuva julkisuus tekee ihmisen mielelle. Rileyn ympärillä pyörii koko ajan ihmisiä, joita hän yrittää miellyttää, ja tehtävä on mahdoton. Scott ei ole kovin hyvä valinta roolissaan, koska hän ei saa välitettyä kauhun tunnelmaa katsojalle, mutta hän on loistava kohtauksissa, jotka keskittyvät Rileyn fanien luomiin odotuksiin ja paineisiin.
Elokuva paljastaa loppuratkaisunsa katsojalle aivan liian aikaisin, ja tämä tehdään vielä tavalla, joka ei haasta katsojan mieltä. Lopussa nähdään kaiken lisäksi olio, joka taisi olla Alienin ja Venomin yhteistä jälkikasvua, eikö ohjaaja muuta keksinyt.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 18.10.2024
Ikäraja: 16
Pituus: 128 min. Ohjaus ja käsikirjoitus: Parker Finn
Teksti: Juho Kojima