Moderni klassikko MEAN GIRLS saa uuden käsittelyn Tina Feyn komediallisissa käsissä. Uusi oppilas Cady Heron (Angourie Rice) toivotetaan tervetulleeksi sosiaalisen ravintoketjun huipulle lukion eliittiklikkiin.
Feikkieihin, johon kuuluvat juonitteleva koulun kuningatar Regina George (Reneé Rapp) ja hänen kätyrinsä Gretchen (Bebe Wood) ja Karen (Avantika). Cady tekee kuitenkin elämänsä mokan ihastuessaan Reginan ex-poikaystävään Aaron Samuelsiin (Christopher Briney) ja löytää itsensä pian Reginan tulilinjalta. Cady päättää tuhota klikin kuningattaren hylkiöystäviensä Janisin (Auli’i Cravalho) ja Damianin (Jaquel Spivey) avulla. Cadyn on kuitenkin opittava pysymään aitona itselleen samalla kun hän yrittää selviytyä kaikkein säälimättömimmästä viidakosta: lukiosta.
Mean Girls oli musikaali, joka on todella muovinen ja pakotetun tuntuinen. Elokuvassa nähtävä koulu on täynnä amerikkalaisuuden stereotypioita. Tarinalla on kuitenkin hyvä tarkoitus. Se haluaa näyttää, että jokaisella yhteisön jäsenellä on merkitystä. Sinänsä erittäin tärkeä asia, mutta se meinaa jäädä kaiken turhan hötön ja kimalluksen alle.
Tuo viesti on Yhdysvalloissa nyt vieläkin tärkeämpi, kun otetaan huomioon maata pahasti repivät ristiriidat.
Kuten olen aiemmin todennut, niin minun on todella vaikeaa sietää musikaaleja. Tässäkin elokuvassa tarina keskeytyi monta kertaa, sillä hahmojen oli aivan pakko kajauttaa ilmoille pieni laulu, vaikka kesken oppitunnin. Hahmon ympärillä elämä jatkui normaalisti, mutta yksittäinen hahmo kiekui sanoja musiikin tahtiin.
Näyttelijöistä on nostettava esiin Rice, joka kaikesta huolimatta tekee loistavaa työtä. Cadyn hahmossa yhdistyvät viattomuus ja viekkaus todella kiinnostavalla tavalla. Cadysta kuoriutuu hahmo, joka onkin lopulta valmis tekemään kaikkensa oman suosionsa eteen. Hänen toimillaan on kuitenkin seurauksia, joihin hän ei osaa varautua, ja lopputulos onkin kiinnostava.
Tähdet: ***
Ensi-ilta: 12.01.2024
Ikäraja: 12
Pituus: 112 min.
Ohjaus: Arturo Perez Jr. & Samantha Jayne
Käsikirjoitus: Tina Fey, Nell Benjamin
Teksti: Juho Kojima