Kahden aivan liian erilaisen suvun ensimmäinen yhteinen jouluaatto lähtee railakkaasti raiteilta heti kättelyssä, kun isäntäpari paljastaa tarkkaan vaalimansa salaisuuden: talossa on myös emäntä, ja tämä on viimeisillään raskaana! Äkkiväärä sukulaisjoukko ei tietenkään uutista purematta niele, vaan vaatii isyyttä selvitettäväksi — mikä ei olekaan ihan yksinkertainen tehtävä. Hulvaton väärinkäsitysten vuoristorata ajaa jouluvieraat hermoromahduksen partaalle, ja illan mittaan itse joulupukkikin joutuu katsomaan peiliin. Yhteinen joulu vaikuttaa jo täysin tuhoon tuomitulta, kunnes kaikkien yllätykseksi ilta huipentuu sydämet sulattavaan joulun ihmeeseen.
Menestysohjaaja Taru Mäkelän (Täydellinen joulu, Varasto) hyvän mielen jouluelokuva marssittaa valkokankaalle huikean suomalaisten koomikoiden tähtikaartin. Christoffer Strandberg, Martti Suosalo, Eeva Litmanen, Ali Jahangiri, Pirkko Hämäläinen, Sari Siikander ja Antti Tuomas Heikkinen loihtivat yhdessä tarjolle unohtumattoman jouluaterian, joka vie nauruhermot mennessään. Elokuvan tuottaa Don Films (Se mieletön remppa).
Noin elokuvan esittelee sen levittäjä Nordisk Film. En ehkä itse antaisi näin jouluisen ihanaa kuvaa tästä kokonaisuudesta.
Aloitetaanpa hieman yllättyvästä näkökulmasta, sillä elokuvan ikärajaksi on asetettu vain 7-vuotta. On totta, että tuolla tavalla elokuvan katsojalukuja voidaan onnistua hilaamaan hieman isommiksi, mutta kun minusta tarina ei sovellu lapsukaisille, sillä elokuva käsittelee aiheitaan todella aikuisella otteella. Hahmojen käyttämä kieli on ajoittain melkoisen ronskia, eikä tunnelmakaan nyt ihan lapsille sopivakaan ole.
Työryhmä on ohjaaja Mäkelän johdolla onnistunut keittämään jouluisen keitoksen, jossa kaikki on melkoisen ihanasti sekaisin. Mietin aina näin syksyn synkkinä aamuina, kun menen katsomaan näitä suomalaisia joulusekoiluja, että voitaisko tänä vuonna pitää taukoa näistä tarinoista, kun ne toistavat ja kopioivat toisiaan vuodesta toiseen, mutta joka joulu tieni johdattaa elokuvakriitikon jouluiseen seisovaan pöytään, jossa tarjoillaan melkein samat elokuvat. Ainoana erona on se, että mausteet vaihtelevat.
Tällä kertaa tuo vaihtuva mauste oli sateenkaariperhe. Sinänsä hyvä ja hieno aihe, mutta sitä käsitellään todella tyhmillä komedian keinoilla ja stereotypioilla niin, että oksettaa. Elokuvan homoparissa kiteytyvät kaikki pahimmat ennakkoluulot, aivan älytöntä. Hauskaa saa ja pitääkin olla, mutta, kun hauskaa pidetään tavalla, joka menee jo täydellisen idiotismin puolelle, niin silloin ollaan väärillä laduilla.
Kun samaan elokuvaan sekoitetaan vielä eri uskontojen ja tapojen väliset ristiriidat, niin varsin sakea keitos alkaakin olla valmis. Vaan kuulkaas, kun ei tuokaan riittänyt, sillä mukaan piti tietenkin sekoittaa se kuuluisa alkoholi, joka irrottaa suomalaisen miehen kielenkannat. Näin juoneen saatiin vielä mukaan oikein kunnon kotimainen perheriita.
Minusta ohjaaja Mäkelä oli lähtenyt paistamaan aivan liian isoa joulukinkkua, eivätkä kaikki sen osat ehtineet kypsyä. Tässä elokuvassa yritettiin kaikkea aivan liikaa, ja lopputuloksena saatiin tasapaksu suomalainen sekoilu.
Näyttelijöistä pitää nostaa esiin poikansa tulevaisuudesta huolehtivaa isää näyttelevä Martti Suosalo, joka oli selvästi ymmärtänyt, miten hullussa leffassa hän on mukana. Suosalon roolihahmo on koko porukan järkevin, mutta samalla kaikkein neuroottisin. Kokeneella näyttelijällä on elokuvassa monologi, joka hipoo täydellisyyttä. Tuo monologi oli se yksi, juttu, jonka ansioista tämä pähkähullu tarina pysyi edes jotenkin pinnalla.
Elokuva alkaa kello 19.30.
Teksti: Juho Kojima