Karjala 1100-luvulla. Kalervon ja Untamon välinen veljesviha johtaa kokonaisen kylän verilöylyyn. Ainoa eloonjäänyt on Kalervon poikalapsi Kullervo, jonka Untamo päättää kasvattaa omanaan. Varttuessaan Kullervon raaka voima ja kapinallinen luonne tekevät hänestä vaarallisen, ja kyläläiset haluavat päästä hänestä lopullisesti eroon.
Kullervo etsii koko elämänsä olemassaololleen ja taidoilleen tarkoitusta. Kun menneisyyden tapahtumat paljastuvat hänelle, on hänen kohtalonsa selvä. Koston tie johdattaa Kullervon kohtaamaan Untamon ja pakottamaan hänet tilille syntiensä kanssa.
Kullervon kohtalo on Kalevalan kuuluisimpia. Antti J. Jokisen ohjauksessa isän ja pojan tarina herää vahvasti eloon Pohjois-Karjalan jylhissä kansallismaisemissa. Kullervon roolissa nähdään Elias Salonen ja Untamona Jussi-palkittu Eero Aho.
Pakko sanoa, että elokuva oli todella positiivinen yllätys. Suurin syy tuohon olivat Salonen ja Aho. En ole koskaan ollut varsinaisesti Eero Ahon fani, mutta tällä kertaa hän näytteli upeasti. Tarkoitushan ilmeisesti oli, että Kullervo olisi se varsinainen päähenkilö, mutta Aho teki Untamosta niin vahvan hahmon, että hänet muistaa pitkään.
Tuo ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös Elias Salonen olisi mahtava. Kullervo oli nimittäin vaativa hahmo, sillä koin, että elokuvan uskottavuus lepäsi erittäin vahvasti Salosen harteilla, mutta ne olivat tarpeeksi leveät ja vahvat. Tässä kohtaa on kuitenkin myös todettava, että ilman Eero Ahon voimakasta tukea Kullervon hahmo ei olisi toiminut. Onneksi näiden näyttelijöiden välinen yhteistyö oli saumatonta.
Mielestäni ohjaaja Jokinen teki mainion valinnan, kun tarinan fantasiaan nojaavat osat jätettiin pois. Kullervon tarina on tarpeeksi vahva ilman niitäkin. Tästä on pitkälti kiittäminen Untamon ja Kullervon dramaattista suhdetta, joka luo elokuvaan jatkuvaa jännitettä.
Eräs tarinan kannalta erittäin tärkeä elementti on Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Nurmeksen upea luonto. Elokuva on kuvattu kuuluisalla Bomban-alueella. Tuolla asialla on minulle henkilökohtaisesti aivan erityinen merkitys, sillä rakas äitini on kotoisin Nurmeksen Porokylästä, joten Bomballa on tullut käytyä useaan kertaan.
Elokuvan tunnelma oli maagisen. Maisemilla ja miljööllä oli tässä iso merkitys, mutta myös itse tarina oli tarpeeksi jämäkkä.
Välillä tuntuu, ettei elokuvien musiikkia mainita arvioissa tarpeeksi usein. Nyt kanteleen sävelet ja muut instrumentit olivat tärkeässä osassa. Musiikista vastasivat säveltäjä Lauri Porra, ja sen soittaa Sinfonia Lahti. Tässä meillä on taas hyvä esimerkki siitä, että Suomessa sävelletään upeaa elokuvamusiikkia.
Oikeastaan elokuvan ainoa miinus tulee sen pituudesta, sillä se on pahasti ylipitkä. Luulen, että suurin syy tuohon löytyy pitkistä otoista, joissa kuvattiin Nurmeksen ja Bomban Jylhää luontoa. Uskon myös, että syy tähän löytyy matkailusta, eli turistien tuomista euroista.
Elokuva kannattaa käydä katsomassa teatterin isolta kankaalta.
Tähdet: ****
Ensi-ilta: 16.01.2026
Ikäraja: 16
Pituus: 143 min.
Ohjaus: Antti J. Jokinen
Käsikirjoitus: Antti J. Jokinen, Jorma Tommila
Teksti: Juho Kojima