DC Studiosin uuden aikakauden ensimmäinen valkokangaselokuva “Superman” kiitää tällä viikolla korkeuksiin elokuvateattereissa ympäri maailmaa Warner Bros. Picturesin levittämänä.
Taatulla tyylillään James Gunn vie supersankareista perinteisimmän uudistettuun DC-universumiin elokuvassa, joka on sekoitus eeppistä toimintaa, huumoria ja lämminhenkisyyttä. Hän esittelee Supermanin, joka ammentaa voimaa myötätunnosta ja sisimmästään kumpuavasta uskosta ihmiskunnan hyvyyteen.
Tätä elokuvaa on ainakin markkinoitu todella tehokkaasti, joten odotin sen näkemistä innokkaasti. Noh siinä oli hyvää, mutta monta asiaa, joista en pitänyt.
Pääosassa nähtävä David Corenswet tekee hienoa työtä, vaikka itse Supermanin hahmo jättikin mielestäni liikaa toivomisen varaa. Ihmettelen tapaa, jolla ohjaaja Gunn kohtelee Teräsmiestä. En halua paljastaa elokuvan juonta, mutta supersankarimme joutuu liian monta kertaa telakalle. Nyt puhutaan kuitenkin Supermanista, eikä hahmo saa olla liian heikko tai hauras.
Myös Nicholas Hoult on hyvä Lex Luthorin roolissa, mutta ikäväkseni joudun toteamaan, että loppujen lopuksi James Gunn jättää pahiksensa hieman sivuun. Luthor on sinänsä ihan toimiva pahis. Lex huutelee joukoilleen ohjeita ja koodeja, mutta siinäpä se. Superman ja Luthor kohtaavat toisensa pari kertaa, mutta nuo kohtaukset jättivät ainakin minut hieman kylmäksi. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että kyseiset hahmot ovat DC:n legendoja.
Rachel Brosnahan on Lois Lane. Lois jäi yllättävän etäiseksi hahmoksi. Hänen ja Clark Kentin välillä oli pari kohtausta, jotka lupailivat todella hyvää, mutta lopputuloksesta voisi todeta, että meh, laihaksi jäi.
James Gunnin Supermanin isoin ongelma on siinä, ettei elokuvassa oikeastaan selitetä mitään, vaan katsoja heitetään isoon linkoon, jonka vauhti ei ehdi laskea, vaan ohjaaja olettaa, että kaikki ymmärtävät, mitä helkuttia oikein tapahtuu.
Amerikkalainen kriitikko Dan Murell totesikin, että elokuva oli tehty DC:n superfaneille, ja muiden huomioiminen oli jätetty sivuun. Hän on harvinaisen oikeassa.
Ohjaaja/käsikirjoittaja James Gunn tekee valtavan muutoksen Supermanin/Teräsmiehen alkuperää selittävään mytologiaan. En paljasta, mikä tuo muutos on, mutta sen sanon, etten ole ollenkaan tyytyväinen. Olen alkuperäisessä Richard Donnerin ohjaamassa elokuvassa tarjotun näkemyksen kannattaja.
Gunn heittää eräässä kohtauksessa katsojan eteen Godzillan ”serkun”. Miksi ihmeessä? Koko kohtauksella ei tuntunut olevan oikein mitään tarkoitusta. Elokuvassa oli muitakin saman ongelman riivaamia kohtauksia.
Elokuvan parasta antia oli yllättäen supervoimia omaava Krypto-koira. Ennen elokuvaa olin todella hapan siitä, että hahmo olisi osa tarinaa, mutta olinkin täysin väärässä.
Leffassa riitti ainakin vauhtia, joten popparit maistuvat varmasti.
Tähdet: **
Popparipisteet: 6/10 Leffanurkka.fi ottaa käyttöön Popparipisteet, jotka annetaan pelkästään elokuvan viihdearvon perusteella asteikolla 1-10. Popparipisteitä ei tulla antamaan kaikille elokuville.
Ensi-ilta: 11.07.2025
Ikäraja: 12
Pituus: 130 min.
Ohjaus: James Gunn
Käsikirjoitus: James Gunn, Jerry Siegel & Joe Shuster
Teksti: Juho Kojima