Ylikoulutettu ja aliarvostettu Rita (Zoe Saldana) on juristi suuressa yrityksessä, joka on kiinnostuneempi vapauttamaan rikollisia kuin saattamaan heitä oikeuden eteen. Eräänä päivänä hän saa odottamattoman tien ulos, kun kartellin johtaja Manitas palkkaa hänet auttamaan itseään vetäytymään bisneksistään ja toteuttamaan suunnitelman, jota hän on salaa valmistellut ja unelmoinut jo vuosia: tullakseen naiseksi.
Elokuva palkittiin vuoden 2024 Cannesin elokuvajuhlilla Paras näyttelijätär (Zoe Saldana, Selena Gomez, Karla Sofía Gascón, Adriana Paz) sekä Tuomariston palkinnoilla.
Ihan oikeasti, nyt on pakko sanoa, että olipa kokemus, eikä hyvässä mielessä. Elokuvan juoni oli täysin seko. Olen pahoillani, mutta en vain voi sulattaa tarinaa, joka kiertyy naiseksi haluavan huumeparonin ympärille. Voihan niitäkin toki olla, mutta jotain rajaa sentään.
Toinen asia on, miksi elokuvasta piti kaiken tuon hulluuden lisäksi kyhätä vielä musikaalikin. Tarina yrittää olla sen verran vakava, että esimerkiksi kesken lääkärin vastaanoton aloitettu laulaminen, joka kaiken lisäksi muistuttaa karmeaa uikuttamista, on jo turhan koomista elokuvan kontekstissa.
Tämä elokuva on selvästi tehty pelkkien palkintojen toivossa. Tuo onkin jo osittain onnistunut, sillä tekstin alussa mainittujen Cannesin pystien lisäksi elokuva sai myös neljä Golden Globe -palkintoa, mutta eiköhän tekijöiden tähtäin ole Oscareissa. Osa ihmisistä varmasti ihastuu tähän elokuvaan, eikä siinä mitään, mutta minusta on ikävää, kun elokuvia tehdään pelkkien kiiltävien pystien toivossa.
Elokuva on tehty Netflixiä varten. Filmi on mielestäni erittäin hyvä esimerkki kyseisen suoratoistopalvelun tavasta toimia, jossa yhtiö tuottaa suurimman osan vuodesta ryönää, mutta väliin mahdutetaan muutama elokuva, joilla tavoitellaan palkintoja.
Ainoa hyvä asia elokuvassa on Zaldana, joka tekee ihan hyvää työtä melko tyhjässä roolissa, jonka hän täyttää parhaansa mukaan.
Tähdet: *
Ikäraja: 12
Pituus: 133 min.
Ohjaus: Jacques Audiard
Käsikirjoitus: Jacques Audiard, Thomas Bidegain, Nicolas Livecchi
Teksti: Juho Kojima