Neljä vuotta sitten 13-vuotias Finn tappoi sieppaajansa ja pakeni, ja hänestä tuli Nappaajan ainoa henkiin jäänyt uhri. Mutta todellinen pahuus ylittää kuoleman rajat… ja puhelin soi taas.
Nelinkertainen Oscar®-ehdokas Ethan Hawke palaa uransa synkimpään rooliin, kun Nappaaja yrittää kostaa Finnille (Mason Thames) haudan takaa vainoamalla tämän pikkusiskoa Gweniä (Madeleine McGraw).
Kun 17-vuotias Finn kamppailee vankeutensa jälkeisen elämän kanssa, omapäinen 15-vuotias Gwen alkaa saada unissaan puheluita mustasta puhelimesta ja nähdä häiritseviä näkyjä kolmesta pojasta, joita vaanitaan Alpine Lake -nimisellä talvileirillä.
Gwen haluaa ratkaista mysteerin sekä päättää oman ja veljensä piinan, joten hän ylipuhuu Finnin lähtemään kanssaan leirille keskellä talvimyrskyä. Siellä Gwenille selviää järkyttävä yhteys Nappaajan ja hänen oman perheensä historian välillä. Yhdessä Gwenin ja Finnin on kohdattava tappaja, joka on kuolemansa jälkeen muuttunut entistä voimakkaammaksi ja tärkeämmäksi heille kuin kumpikaan olisi osannut kuvitella.
Palkitun visionääriohjaajan Scott Derricksonin Black Phone 2 on Derricksonin ja C. Robert Cargillin käsikirjoittama, ja se perustuu Joe Hillin luomiin hahmoihin. Elokuvan ovat tuottaneet Jason Blum, Derrickson ja Cargill. Vastaavina tuottajina toimivat Joe Hill, Adam Hendricks ja Ryan Turek.
Näyttelijäkaartiin kuuluvat Oscar®-ehdokas Demián Bichir (Nunna, A Better Life) leirin johtajana, Arianna Rivas (A Working Man) hänen veljentyttärenään, Miguel Mora (The Black Phone) erään Nappaajan uhrin veljenä sekä Jeremy Davies, joka palaa Finnin ja Gwenin isän, Terrencen, rooliin. Uusina näyttelijöinä mukana ovat muun muassa Maev Beaty (Beau Is Afraid) ja Graham Abbey (Under the Banner of Heaven.
Tuota. Myönnän, etten ole nähnyt elokuvasarjan ensimmäistä osaa, joten maailma oli minulle täysin uusi. Sen takia minua harmittaa sanoa, että kokemus jää turhan geneeriseksi.
Ehan Hawke oli hyvä Nappaajan roolissa, vaikka hahmo jääkin minusta liian vähälle käytölle. Samalla hahmo, ja itse asiassa koko elokuvakaan, ei ole kovinkaan pelottava. Lähinnä Nappaaja ja leffa muistuttavat alemman keskitason jännäriä, jossa oli kauhun elementtejä.
Muut näyttelijät hukkuivat tarinaan ja taustaan, mutta joukossa oli yksi ilahduttava poikkeus, sillä Gwenin roolin tekevä Madeleine McGraw, oli täysin omassa luokassaan. Uskallan Sanoa kaksi pointtia. McGraw kannatteli koko elokuvaa ja teki sen todella uskottavasti, vaikka Nappaaja olikin ainakin periaatteessa päähahmo, niin Gwen oli mielenkiintoisempi, koska McGraw onnistui olemaan luonteva roolissaan. Ainakin itse eläydyin tytön kokemuksiin tavalla, jota en osannut odottaa. Kaikki muu tuntui pitkälti taustahälyltä.
Olen ennenkin sanonut, että alan kyllästyä kauhuun, joka rakennetaan kristillisen uskon kautta. Tuo tie, kun on nähty ja kuljettu niin monta kertaa. Tässä tarinassa uskonnolla oli ehkä hieman pienempi rooli, mutta se toimi kuitenkin erittäin vahvana taustavaikuttajana, enkä ole kovinkaan innostunut tästä trendistä, kyllä niitä muitakin työkaluja on, joilla kauhun tukirakenteet voisi kyhätä.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 17.10.2025 I
käraja: 16 Pituus: 113 min.
Ohjaus: Scott Derrickson
Käsikirjoitus: Scott Derrickson, C. Robert Cargill
Teksti: Juho Kojima