Netflixissä julkaistu dokumentti kertoo shakin ihmelapsena pidetyn Judit Polgárin tarinan. Isänsä unelmaa toteuttanut unkarilainen tyttö haastoi miesvoittoisen lajin normeja ja pinttyneitä tapoja. Dokumentti kulminoituu Polgárin ja shakin suurnimen nimen Garry Kasparovin mittelöihin.
Tämä dokumenttielokuva keskittyy shakkiin, jota en itse tunne lähes ollenkaan. Kasparov on ainoa nimi, jonka tunnistan tuon lajin yhteydessä. Kaikesta kuitenkin näki, että ohjaaja Rory Kennedy on ruudukkaalla laudalla pelattavan pelin suuri ystävä. Hyvä niin, mutta hänen olisi pitänyt ehdottomasti muistaa, etteivät kaikki dokumentin katsojat ole.
Itse lajia ei kovin paljon avattu, vaan ohjelma keskittyi lähinnä Polgárin ihmeelliseen tarinaan, ja hänen ylettömään palvontaansa. Kasparov jäi siinä rytäkässä toiseksi. Hänetkin istutettiin kameran eteen kehumaan vastustajaansa.
Itse näen dokumentissa kaksi hyvää puolta, sillä se toimi hyvänä esimerkkinä siitä, miten urheilua käytettiin propaganda-aseena kylmän sodan aikana. Tämäkin seikka jäi hieman edellä mainitun kehumisen varjoon, mutta kylmän sodan politiikka vaani kuitenkin taustalla.
Dokumentti näyttää myös sen, miten pitkälle jotkut vanhemmat ovat valmiita menemään saavuttaakseen jotain ”suurta” käyttämällä lapsiaan välikappaleina. Siinä uhrattiin koulut ja kaverit, kun Polgárin vanhemmat päättivät, että juuri heidän lapsensa valloittavat shakkiareenat. Uskallan todeta, että sairasta touhua.
Oliko Dokumentti lopulta hyvä? Luulen, että erityisesti tässä tapauksessa kauneus on katsojan silmässä. Jos shakki ei ole sinun juttusi, niin voit huoletta jättää tämän dokumentin väliin.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima