Dokumentaristi Jeffrey Doe vie katsojan John Wick -ilmiön taakse. Alussa oli idea, mutta ei rahaa. Sitten tehtiin leffa, mutta mikään levittäjä ei oikein innostunut.
Wick Is Pain kertoo tarinan pienen indie-projektin kasvusta Hollywoodin rahasammoksi. Samalla se on kuitenkin myös varoittava esimerkki siitä, mitä loistavalle idealle tapahtuu, kun sitä jatketaan liian pitkään.
Kukaan ei varmasti kiistä sitä, että Chad Stahelskin ohjaama alkuperäinen John Wick (2014) sai aikaan kaksi asiaa. Elokuva määritti uudelleen toimintagenreä. Toiseksi se pelasti Keanu Reevesin uran.
Dokumentin alkupuli on todella mielenkiintoinen, sillä se avaa terävällä tavalla pienen tuotannon ongelmia, jotka voivat kasautua korkeaksi muuriksi hyvin nopeasti. Ensimmäisen Wickin teko oli esimerkiksi kaatua rahoitusongelmiin, kun budjettiin ilmestyi yhtäkkiä yli kuuden miljoonan dollarin aukko. Juuri alkamassa olleet kuvaukset jouduttiin perumaan rahoitusvajeen takia.
Tuotannon tilannetta ei helpottanut sekään, että Keanu Reevesin pari edellistä projektia (47 Ronin ja Man of Tai Chi) floppasivat pahemman kerran. Tuo vaikutti esimerkiksi siihen, kenet tuotanto pystyi valitsemaan Wickin ohjaajaksi. Nykyisin on tietenkin selvää, että Stahelski hoiti homman.
Tuohon, kun vielä lisätään, että kulisseissa tuntui muutenkin kuohuvan, niin on suorastaan ihme, että John Wick saatiin valmiiksi. Varsinkin, kun huomataan, etteivät edes Reevesin menneet meriitit (Matrix) meinanneet riittää pelastamaan tuotantoa.
Wick Is Pain muuttuu loppua kohden kuitenkin pelkäksi John Wickin ja Keanu Reevesin kehumiseksi. Samalla dokumentti tulee paljastaneeksi sen, että rahan himo voittaa lopulta laadun.
Lopuksi haluan todeta, että tämä dokumentti on hieno saavutus, nimittäin ensimmäisen John Wickin tuotantoryhmä puhuu asioista ja vaikeuksista suoraan, eikä vaikeita asioita sokeroida.
Wick Is Pain löytyy ainakin Apple TV:n digitaalisesta leffakaupasta hintaan 9,99. Vuokraus taisi olla 4,99 €.
Teksti: Juho Kojima