Eräänä sateisena iltana Muumilaakson rauhaisaan idylliin saapuu filosofiksi esittäytyvä Piisamirotta ennustamaan koko maapalloa kohtaavaa katastrofia. Yhtäkkiä kesä ei olekaan enää niin kuin ennen. Muumipeikon, Nipsun ja Pikku Myyn on lähdettävä vaikeakulkuiseen seikkailuun tähtitornivuoren huipulle selvittämään, onko maailmanloppu todella tulossa.
Elokuvan tuotantoyhtiön pressisivujen mukaan tämä vanha klassikko on päivitetty täysin uuteen ja suorastaan mahtavaan kuosiin, noh en nyt ihan samaa mieltä olisi.
Ensimmäisenä tulee mieleen, miksi näihin menneiden vuosien elokuviin pitää koskea. Voiko oikeasti olla niin, että Muumeista ei muka voisi tuottaa täysin uusia tarinoita.
Tämän uuden version pahin/kamalin ongelma on surkeasti toteutettu dubbaus. Mihin ovat kadonneet entisaikojen korkeat laatuvaatimukset. En lähde yksilöimään yhtä näyttelijää, sillä kaikki ovat yhtä huonoja. Syyttävä sormeni osoittaa ääniohjaajiin Markus Bäckmaniin ja Carla Rindelliin. Miten on mahdollista, että kaikki näyttelijät onnistuvat lukemaan vuorosanansa ilman pienintäkään tulkintaa.
Suoritukset kuulostivat siltä, että ensimmäiset otot oli purkitettu tyyliin, mitä sillä laadulla nyt on väliä. Luulisi, että kohdeyleisöä, eli lapsia voisi kunnioittaa edes sen verran, että ääniohjaajat vaatisivat näyttelijöiltä edes pientä yritystä, mutta ilmeisesti tämä olisi jo liikaa vaadittu. Kaukana ovat suomalaisen dubbauksen kulta-ajat. Voi, kuinka kaipaan tuota mennyttä aikaa.
Animaatio puolestaan oli onneksi laadukasta. Sävyt olivat melkoisen pehmeitä. Itse olisin keskittynyt tiettyjen yksityiskohtien korostamiseen, mutta hyvin piirtäjät hoitivat hommansa.
Tähdet: **
Ikäraja: Sallittu
Pituus: 74 min. Ohjaus:
Ohjaus: Hiroshi Saito / Ääniohjaus: Markus Bäckman (suomi) ja Carla Rindell (ruotsi)
Käsikirjoitus: Akira Miyazaki
Teksti: Juho Kojima