Leffanurkka

Tietoa minusta

JaminaOlen 32-vuotias naishenkilö, joka on opiskellut elokuvatutkimusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Elämäntilanteestani ja perhesyistä johtuen luvattoman pitkiksi venyneet opintoni ovat valitettavasti edelleenkin kesken, ja hankin leipäni aivan toisen alan toimisto- ja kirjoitustöillä. Viime aikoina olen kirjoittanut paljon tekstejä erilaisille kasinoalan toimijoille. Yksi vaikuttavimmisa firmoista, joiden kanssa olen viime aikoina työskennellyt, on ollut Leo Vegas. Elokuvataide on tästä huolimatta rakkain harrastukseni, joten vietän huomattavan osan vapaa-ajastani eri aikakausien elokuvia katsellen ja mahdollisuuksien mukaan myös näkemästäni kirjoittaen ja keskustellen. Lasten myötä en ole viime vuosina voinut omistautua harrastukselleni haluamissani määrin, mutta yritän löytää arjestani aikaa aina tilanteen salliessa.

Sivustoni tarkoitus

Toivon, että tästä sivustosta on hyötyä paitsi 1930-luvun elokuvista syystä tai toisesta tietoa hakeville, myös kaikille kaltaisilleni cinefiileille, jotka nauttivat elokuva-arkiston kätköihin hautautuneiden elokuvien katselusta. Olen kiinnostunut erityisesti suomalaisista ja pohjoismaisista elokuvista aikakaudesta riippumatta, mutta lisäksi minua puhuttelevat mm. meksikolaiset, argentiinalaiset ja uruguaylaiset, itäeurooppalaiset sekä libanonilaiset ja iranilaiset elokuvat.

Suomalalaisessa, 1900-luvun alkupuoliskon kirjallisuudessa ja elokuvissa koen erityisen kiehtovana sen, kuinka naiset kuvataan modernistakin nykyvinkkelistä katsottuna varsin aktiivisina toimijoina, jotka ovat halukkaita ja ennen kaikkea kykeneviä ilmaisemaan omia näkemyksiään, pyrkien vaikuttamaan mahdollisuuksiensa mukaan vallitseviin olosuhteisiin ja ympäristöönsä.

Vaikka kontekstit ja yhteiskunta ovatkin kokeneet lähes 100 vuoden aikana melkoisia mullistuksia, on tuon aikakauden kirjallisuudessa ja elokuvataiteessa havaittavissa edelleenkin teemoja, jotka puhuttelevat myös nyky-yhteiskunnassa elävää katsojaa.

 

Kuinka katson elokuvia?

Elokuvissa ylipäätään kiinnitän huomiota paitsi juoneen ja diskurssiin, myös leikkaukseen, editointiin, lavastukseen, kuvaukseen, roolitukseen ja kerronnan sujuvuuteen. Katsomiskokemuksen lomassa on mielenkiintoista pohtia, miksi ohjaaja on tehnyt jonkin tietyn valinnan, mitä hän on yrittänyt mahdollisesti tuoda viestissään esille ja kuinka hyvin hän siinä onnistuu. Mietiskelen mielelläni myös sitä, millaiset vallitsevat realiteetit ja olosuhteet vaikuttavat kerrontaan esimerkiksi sellaisissa yhteiskunnissa ja kulttuureissa, joissa kirjailijat ja elokuvantekijät altistuvat helposti sensuurille ja kokevat ulkopuolisia, itsestään riippumattomia, ilmaisuunsa liittyviä rajoitteita ja jopa uhkaa. Koen kiehtovana myös sen, millaisia implisiittisiä kerronnallisia keinoja elokuvantekijät käyttävät tuodakseen omaa näkemystään esiin.

 

Elokuvat on erityisen moniulotteinen ja kerroksellinen laji siksi, että se elää ja muuttuu jatkuvasti, mutta säilyttää yhteiskunnallisista murroksista huolimatta yhtenäisiä, muuttumattomia elementtejä.  Muun muassa propagandaelokuville on tilausta vuosikymmenestä toiseen ja niitä on käytetty mitä erinäisempien ideologioiden esiin tuontiin ja alleviivaukseen. Romantiikka on puolestaan yksi kaikkien aikojan rakastetuimmista genreistä, mikä on luonnollisestikin täysin ymmärrettävää ottaen huomioon, että rakkaus ja ihmisen synnynnäinen tarve olla lähellä toista ihmistä ja kokea itsensä tärkeäksi ovat universaaleja, aikakaudesta toiseen puhuttelevia teemoja.

Eroavaisuuksia ja yhtymäkohtia 1930 ja 2000 -lukujen kirjallisessa ja elokuvallisessa kerronnassa

Tarkasteltaessa 1930-luvun ja 2000-luvun suomalaisia elokuvia on helppo huomata, kuinka aiemmin kirjallisuudessa ja elokuvataiteessa varsin keskeisenä esiintynyt kolmiodraama ja historiallinen, sankarillinen rakkaudesta kilvoittelu on korvautunut yhä enenevissä määriin epävarmuuden, yksinäisyyden, oman identiteetin hakemisen ja muuttuvien olosuhteiden kuvauksella. Kysymys siitä, kuka saa ja kenet on muotoutunut uudesta näkökulmasta rakennusaineita etsiväksi kysymykseksi siten, että elokuvan lopuksi selviääkin, jääkö päähenkilö yksin. Ongelma on edelleenkin sama ”kuka?” mutta se on muovautunut monia riivaavan yksinäisyyden vuoksi muotoon ”löydänkö jonkun?”, ”kelpaanko?”.

Ihmisten elinpiiri ja maailmankuva on luonnollisestikin laajentunut huomattavasti teknologisen vallankumouksen ja liikkuvuuden lisääntymisen myötä. Elämä on siirtynyt vuosien saatossa yhä laajempiin ja monimuotoisempiin ympyröihin, ja ihminen voi sukkuloida päivän aikana vaivattomasti erilaisten sosiaalisten ryhmien välillä niin lokaalisti kuin globaalistikin.

Niin kirjallisuudessa kuin näyttämö- ja elokuvataiteessakin kiehtoo se, että ne ovat säilyttäneet tenhovoimansa aikakaudesta toiseen. Ihmisellä on säilynyt halu ja kyky irtautua arjesta ja hakea esimerkiksi samastumiskokemuksia ja käsitellä vaikeitakin tunteitaan, muuttuvia elämäntilanteitaan ja pelkojaan fiktion kautta.