Toisen maailmansodan jälkeen maailman kamppaillessa holokaustin paljastuneiden kauhujen kanssa, Yhdysvaltain armeijan psykiatri, everstiluutnantti Douglas Kelley (Rami Malek), saa poikkeuksellisen tehtävän: arvioida Hermann Göringin (Russell Crowe), kuuluisan entisen valtakunnanmarsalkan ja Hitlerin oikean käden, sekä muiden korkeiden natsijohtajien mielentilan.
Samaan aikaan liittoutuneet – joita johtaa tinkimätön Yhdysvaltain ylin syyttäjä, korkeimman oikeuden tuomari Robert H. Jackson (Michael Shannon) yhdessä kersantti Howie Triestin (Leo Woodall), David Maxwell-Fyfen (Richard E. Grant), Gustave Gilbertin (Colin Hanks), eversti John Amenin (Mark O’Brien) ja Burton C. Andruksen (John Slattery) kanssa – yrittävät luoda ennenkuulumattoman kansainvälisen tuomioistuimen, joka varmistaa, että natsihallinto joutuu vastaamaan rikoksistaan. Kelley tutustuu ”potilaisiinsa”, mutta pian hän huomaa joutuneensa psykologiseen kaksintaisteluun Göringin kanssa. Tämä karismaattinen ja ovela mies paljastaa pysäyttävän totuuden: tavalliset ihmiset voivat tehdä poikkeuksellisen suurta pahaa.
Noin elokuva esitellään sen pressisivulla. Olen nyt katsonut leffan kaksi kertaa. Kokonaisuudessa on pari hyvää asiaa. Muuten filmi oli, ontto. Kun otetaan huomioon se määrä tietoa ja dokumentteja, joita aiheesta on saatavilla, niin lopputulos on ohut.
Ohjaaja-käsikirjoittaja James Vanderbilt on valinnut tarinan keskiöön sen helpoimman aiheen, eli Hermann Göringin. Ymmärrän valinnan siltä kantilta, että se luo draamaa ja jännitettä, mutta samalla se imee energian pois muusta kerronnasta.
Göringin kohdalla esiin nousee eräs toinenkin ongelma, joka juontaa siitä, että rooliin on valittu Crowe, joka yrittää olla niin saksalainen, että se häiritsee katselukokemusta. Älköön kukaan ymmärtäkö väärin, sillä Crowe on ihan hyvä roolissa, mutta itse olisin valinnut oikeasti saksalaisen näyttelijän, silloin elokuvan tapahtumat olisivat nousseet enemmän keskiöön.
Malekin kohdalla keskittymiseni hajosi, koska tarkkailin liikaa hänen pieniä eleitään, jotka tuntuvat toistuvan roolista toiseen. Miten, minusta tuntuu aina, että Malek keskittyy enemmän itsensä esille tuomiseen kuin edessä olevaan työhön.
Noistakin puutteista huolimatta Crowen ja Malekin suoritukset ovat elokuvan parasta antia.
Kertomuksen muut henkilöt jäävät pahasti taustalle tai häviävät harmaaseen mössöön. Esimerkiksi tuomari Robert H. Jackson olisi voinut olla filmin kannalta tärkeä ankkuri. Toimihan hän oikeudenkäynnin pääsyyttäjänä, mutta ohjaaja työntää hänetkin julmasti sivuun.
Elokuva ei oikein tuntunut tietävän, mitä se halusi olla. Se olisi voinut olla kiinnostava oikeusdraama, joka avaa erään maailman historian tärkeimmän oikeusjutun tapahtumia ja taustoja, mutta se päättikin olla sekoitus kaikkea muuta.
Aivan kuin ohjaaja olisi yhtäkkiä muistanut, että itse oikeudenkäynnistäkin voisi näyttää edes jotain. Sitten homma meneekin pikajuoksuksi, jossa rikottiin ennätyksiä, niin kiire siinä tuli.
Nykyisessä maailman tilanteessa olisi mielestäni tärkeää näyttää, mihin rajoittamaton pahuus voi johtaa. Tämä elokuva ei siihen kyennyt.
Tähdet: **
Ikäraja: 16
Pituus: 149 min.
Ohjaus: James Vanderbilt
Käsikirjoitus: Jack El-Hai, James Vanderbilt
Teksti: Juho Kojima