Viisi ystävää juhlii somenoita Lulun kasvavaa medianäkyvyyttä ikiaikaisia povausvälineitä pilkkanaan pitäen, mutta lysti johtaa yhden katoamiseen. Selittämättömiä tapahtumia koettuaan muu porukka päättää etsiä kadonneen käsiinsä seuraamalla yhteiseen keskusteluryhmään jaettuja sijaintitietoja.
Matka vie heidät toden ja epätoden rajamaille, sinne missä luonnollinen muuttuu häiriintyneeksi ja arki olemassaoloa uhkaavaksi. Kadonneen löytymiseksi on uskallettava riisua itsestään kaikki pinnallinen ja tehtävä matkaa raadollisen epätäydellisenä. Riittääkö se eloonjäämiseen?
Tuota noin. Tämä oli yksi oudoimmista kotimaisista elokuvista, jonka olen ikinä nähnyt.
Aloitetaan nyt kuitenkin positiivisen kautta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Neea Viitamäki, ja myös näyttelijänä nähtävä toinen käsikirjoittaja Miikka J. Anttila, ansaitsevat kehut siitä, että he uskalsivat tehdä omalaatuisen noitien hämyiseen, mutta sekavaan maailmaan sijoittuvan elokuvan.
Nuo kehut eivät nyt kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita sitä, että kyseessä olisi hyvä leffa. Lopputuloksesta jäi lähinnä sekava kuva.
Oli somenoitaa, joka kaupitteli seuraajilleen erilaisia härpäkkeitä. Toinen tyyppi katosi oudosti. Kolmas epäili koko kuviota, kun taas neljäs oli sekavalta tuntuva hujoppi. Erikoisen joukon täydensi vielä nainen, joka jaksoi jopa välillä kiinnostua kadonneen kohtalosta.
Elokuvassa käytettiin Tarot-kortteja, loitsuja ja muuta sälää, joten maagisuus oli ainakin läsnä. Teemalla olikin iso osa elokuvassa, ja homma olisikin varmasti saatu pidettyä kasassa ihan hyvin, jos ne kuuluisat punaiset langat olisivat pysyneet ohjaajan hallussa, mutta kokonaisuus rakoili pahasti.
Elokuvan loppua kohden mukaan tulivat eroottiset vivahteet, miksi ihmeessä. Pelkällä noituudellakin olisi pärjätty vallan mainiosti. Miksi ohjaaja päätti, että eräässä kohtauksessa Lulun oli pakko tukahduttaa seksikumppaninsa kuolleella kalalla. Kyllä luit oikein.
Elokuvan lopusta jäi lähinnä pölmähtänyt olo.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 05.12.2025
Ikäraja: 12
Pituus: 85 min.
Ohjaus: Neea Viitamäki
Käsikirjoitus: Miikka J.Anttila ja Neea Viitamäki
Teksti: Juho Kojima