16 maailmanluokan muusikkoa kokoontuu Monheimin triennaaliin (NRW) – ilman ohjeita tai suunnitelmaa yleisön edessä. Kolmen päivän ajan he luovat jotain täysin uutta, tyylilajien ja odotusten ulkopuolella. Avantgarde, jazz, folk, indie – mikään niistä ei enää merkitse mitään.
Elokuva kertoo puhtaasta musiikillisesta kokemuksesta, globaalien äänien törmäyksestä ja rohkeudesta antautua tuntemattomalle. Elokuva ei ainoastaan vangitse tätä ainutlaatuista prosessia, vaan se myös kysyy suuren kysymyksen: Mitä luovuus on? Vakuuttava kutsu ottaa riski, rikkoa rajoja ja valjastaa luovuus elämän voimaksi.
Tuntuu aina, kun kyseessä on Kaurismäkien elokuva/dokumentti, niin siitä pitäisi ”tykätä”. Esimerkiksi tämä dokumentti vaatii katsojaltaan TODELLA paljon, ehkä liikaakin.
Dokkari on taidettu luoda ensisijaisesti jazzin, ja muun kokeilevan musiikin ystäville. Me muut jäämme helposti ulos tuosta kokemusmaailmasta.
Sanotaanko näin, että tätä elokuvaa katsoessa jammailun täytyy todellakin maistua. Luulin, että pidän Jazzista, mutta nyt mentiin niin pitkälle kokeellisuuden sisälle, että happi meinasi loppua.
On hienoa, että tällaisesta musiikkitapahtumasta tehdään oikein dokumentti, mutta en kyllä saanut kiinni siitä, miksi juuri Mika Kaurismäen piti tämä tehdä. Ohjaajan ainoaksi tehtäväksi tuntui jäävän kameran kuljettaminen esityksestä toiseen.
Samalla tapahtumaan osallistuvat muusikot pohtivat musiikin merkitystä maailmassa ja kehuvat toisiaan. Yleisö pääsee siinä sivussa nauttimaan festivaalilla syntyvästä improvisaation tuloksena kuultavista sävelistä.
Olisiko tämä dokumentti yhtä odotettu ilman Mika Kaurismäki -leimaa. Tuskin, sillä elokuva ei loppujen lopuksi jäänyt mieleen.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 05.12.2025
Ikäraja: Sallittu
Pituus: 83 min.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Mika Kaurismäki
Teksti: Juho Kojima