Elokuvan maailmanensi-ilta oli Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -sarjassa 2025. Ohjaaja Harris Dickinson voitti FIPRESCI-palkinnon ja Frank Dillane sarjan parhaan miespääosan palkinnon.
The Triangle of Sadness ja Babygirl -elokuvista tunnetun Harris Dickinsonin esikoisohjaus Urchin on vahva, koskettava ja myötätuntoinen tarina kodittomuudesta. Elokuva kertoo nuoresta Mikestä, Lontoon kaduilla elävästä nuoresta, joka kamppailee irtautuakseen itseään tuhoavasta kierteestä ja saadakseen elämänsä takaisin raiteilleen. Matka on täynnä säröjä, sattumaa ja toivon hauraita pilkahduksia.
Noin elokuvan esittelee sen suomalain levittäjä Cinemanse.
Aloitetaan elokuvan isoimmasta plussasta. Miken roolissa nähtävä Frank Dillane tekee upean suorituksen. Mike on vaikea hahmo, sillä hän on aikamoisen epämiellyttävä tyyppi, mutta samalla Dillanen täytyy saada yleisö tykkäämään tuosta hepusta, ainakin jossain mielessä. Dillane suoriutuu tehtävästään yllättävän hyvin.
Sitten leffan isoin miinus. Ohjaaja Dickinson katsoo Miken hahmoa moraalisesti alaspäin. Ohjaaja halusi selvästi näyttää katsojille, miten huonoa ja väheksyttävää elämää Mike viettää.
Ongelmaksi nousee kaksi asiaa.
Elokuva on liian saarnaava. Dickinson yrittää näyttää katsojille, mikä on hyväksyttävää tai tuomittavaa. Tämä yritetään esittää hyvin suoraviivaisesti. Elämässä tulee eteen mutkia, joille ei välttämättä itse voi mitään. Dickinson olisi voinut ottaa tuon huomioon.
Brittiläiset elokuvat keskittyvät usein tavallisen tallaajan elämään ja ongelmiin, ainakin ne, joita tuodaan Suomeen. Rahvaan elämän kuvaaminen onkin tärkeää, mutta minusta tuntuu, että Miken kaltaisia kohtaloita on nähty valkokankaalla jo aivan liikaa.
Tähdet: **
Ensi-ilta: 29.5.2026
Ikäraja: 16
Pituus: 100-minuuttia
Levittäjä: Cinemanse Oy
Ohjaus ja käsikirjoitus: Harris Dickinson
Teksti: Juho Kojima