Kun Haukka-pesukarhu ja joukko toisilleen tuntemattomia eläimiä päätyy loukkuun hurjaa vauhtia kiitävään junaan, tarvitaan kekseliäisyyttä, ryhmähenkeä ja ripaus rohkeutta junan pysäyttämiseksi.
Samaan aikaan ilkeä mäyrä Hans hautoo kostosuunnitelmaa. Vaikka junan törmäys näyttää väistämättömältä, ovela ja kekseliäs pesukarhu Haukka pistää kaikki temppunsa peliin pelastaakseen kanssamatkustajat – ja pysäyttääkseen Hansin juonet.
Ranskalaisen tekijätiimin idea on varmasti ollut ihan hyvä, mutta lopputulos on yhtä kuiva ja mauton kuin vanhentunut patonki. Elokuvassa ei ole mitään omaperäistä, vaan kaikki on nähty jo aiemmin.
Juoni tuntuu yhdistelmältä elokuvia Lemmikkien salainen elämä ja 90-luvulta tuttua toimintapläjäystä Kaappaus raiteilla. Lemmikkien pikajuna toimii hyvänä muistutuksena siitä, ettei pelkkä kopiointi riitä, vaan omiakin ideoita tarvitaan. Kiinnostavasta juonestakaan ei olisi haittaa. Tämä elokuva on TODELLA tylsä.
Lemmikkien pikajuna toimii myös esimerkkinä siitä, ettei edes yltiöpäinen sekoilu pelasta huonoa lasten elokuvaa. Samalla tekijät paljastavat, mitä he ajattelevat lapsista kohderyhmänä. He luulevat, että lapsia voi jekuttaa täyttämällä valkokankaan yleisellä sekoilulla, mutta olen kriitikkovuosieni aikana oppinut ymmärtämään, että skidit näkevät tuollaisen sumutuksen läpi, sillä lapset arvostavat laatua siinä, missä aikuisetkin.
Elokuvan eläinhahmot ovat geneerisiä. Yksikään niistä ei yllätä tai edes yritä olla kiinnostava.
Tästä elokuvasta mieleen jäi vain yksi kysymys. Miksi se on ylipäänsä tehty?
Tähdet: *
Ensi-ilta: 24.4.2026
Ikätaja: 7
Pituus: 87-minuuttia
Levittäjä: Cinemanse Oy
Ohjaus: Benoît Daffis, Jean-Christian Tassy
Käsikirjoitus: David Alaux, Eric Tosti, Jean-François Tosti
Teksti: Juho Kojima