Entinen merijalkaväen kovapintaiseksi savustettu tarkka-ampuja Levi saa käskyn siirtyä vahtimaan salaperäistä rotkoa, jonka sijainti on huippusalainen. Rotkon pohjalla on ”jotain”. Rotkon alueella on käytössä kylmän sodan aikaiset säännöt ja asetelmat. Itä vahtii länttä ja päinvastoin.
Vastapuolen kanssa ei saisi olla tekemisissä, mutta kuinkas käykään, kun Levi huomaa, että rotkon toisella puolella työskentelee kaunis Drasa. Parivaljakko alkaa lähetellä toisilleen viestejä.
Pian kaksi operaattoriamme joutuvat vaaraan, ja todellinen taistelu tuntematonta vastaan alkakoon.
Scott Derricksonin ohjaama leffa yhdistelee tieteiselokuvaa, toimintaa ja ah tietysti pakollista romantiikkaa. Auts.
Jälleen kerran on tullut täydellisen rehellisyyden hetki. Elokuva alkoi väsyttävän tylsästi. Pääosissa olevat Miles Teller ja Anya Taylor-Joy tuijottavat toisiaan himoiten rotkon yli. Tuossa vaiheessa ajattelin, että jaahas, tämä päättyy liiankin arvattavalla tavalla. Sitten, kun jotain merkityksellistä alkoi tapahtua, olin menettänyt kaiken mielenkiintoni.
Meinaan vaan, että olen nähnyt kriitikkourallani liian monta elokuvaa, jotka kierrättävät samoja juonielementtejä. Tuo on harmi, sillä tarinan keskiössä oleva rotko olisi tarjonnut mahdollisuudet, vaikka mihin, mutta ei kelvannut.
Kuvaajana toiminut Dan Laustsen puolestaan ansaitsee suorat kehut, ”Rotkon” tunnelma on juuri sopivasti mystinen ja vaarallinen. Samalla ympäröivä luonto pääsee loistamaan.
Miksi elokuvaan piti sotkea huonosti tehtyä romantiikkaa? Juoni olisi toiminut paljon paremmin, jos Levi ja Drasa olisivat pysyneet pelkkinä Tier-1 luokan operaattoreina.
Tähdet: **
Teksti: Juho Kojima