EPiC: Elvis Presley in Concert on enemmän kuin konserttitaltiointi. Baz Luhrmannin ainutlaatuisessa elokuvaelämyksessä Elvis laulaa ja kertoo tarinansa tavalla, jollaista ei ole koettu aiemmin.
Elviksen musiikki on maagista ja makeaa. Sen tietää varmasti melkein jokainen, joten en käytä siihen paljonkaan aikaa. EPIC antoi katsojan kurkistaa superstaran konsertin kulissien taakse. Samalla se päästi Elviksen itsensä ääneen, ja siinä piilee tämän dokumentin suuruus.
Varsinkin dokumentin alussa kuultiin Elviksen ajatuksia. Tuo inhimillisti ”Kuninkaan” persoonaa ja olemusta. Ohjaaja ripotteli otteita Elviksen pitämästä pressitilaisuudesta pitkin dokkaria. Noissa välähdyksissä Presley avasi näkemyksiään esimerkiksi hyvin innokkaista faneistaan, jotka repivät idoliltaan melkein vaatteet päältä.
Dokumentti avasi elävästi Elviksen ympärillä pyörinyttä täysin käsittämätöntä hysteriaa. Naiset kirkuivat, pyörtyivät ja raastoivat ihailunsa kohdetta. Samaan aikaan pikkuhousuja ja rintaliivejä viskottiin lavalle, ilmeisesti siinä toivossa, että Elvis koskisi niihin, ja sehän onnistui. Tuokos saikin naiset villeiksi.
Tuollaista palvontaa on vaikea käsittää nykyaikana, mistä se oikein kumpusi. Elvis oli omana aikanaan jotain täysin yllättävää ja uutta ja tuo käy dokumentissa hyvin ilmi.
Itselleni dokkarin parasta antia olivat pienet ja nopeat kurkistukset Elviksen harjoituksiin yhtyeensä kanssa. Noista pätkistä käy hyvin ilmi, miten valmis Presley oli kokeilemaan uutta. Olisi ollut hienoa soittaa tuossa kokoonpanossa.
Hyvät lukijani, tämä dokumentti pitää kokea elokuvateatterissa, jossa on hyvä äänentoisto. Silloin Elviksen upea musiikki pääsee oikeuksiinsa. Kotisohvalla ei pääse lähellekään samaa kokemusta.
En ole koskaan ollut Elviksen fani, mutta tämä EPIC-dokumentti kuuluu jo melkein perussivystykseen.
Tähdet: ****
Ensi-ilta: 27.02.2026
Ikäraja: 7
Pituus: 97 minuuttia
Levittäjä: Finnkino Oy
Ohjaus: Baz Luhrmann
Teksti: Juho Kojima