Soul on tarina New Yorkissa asuvasta miehestä, joka opettaa musiikkia paikallisessa peruskoulussa. Joe (Jamie Foxx) on juuri saanut vakinaisen viran, mutta ei silti ole tyytyväinen elämäänsä, vaan haluaisi soittaa jazzia suurkaupungin klubeissa. Juuri, kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus toteuttaa suurin unelmansa, hän joutuukin onnettomuuteen ja huomaa olevansa matkalla tuonpuoleiseen elämään. Tuokin matka on kivinen, kun Joe saa yllättäen tehtäväkseen opastaa nuorta sielua, joka etsii tarkoitustaan. Sielu-22 (Tina Fey) ja Joe lähtevät kohti yhteistä seikkailua, jolla on yllättävät seuraukset.
Pixarin joulupäivänä julkaistu uutuus vie katsojan todella isojen kysymysten äärelle. Mitä sielulle tapahtuu kuoleman raja-aidalla? Soul antaa tähän pumpulin pehmeän vastauksen, joka laittaa katsojan ajattelemaan. Ohjaaja Pete Docter ja koko Pixarin tiimi ansaitsee pisteet siitä, että näinkin syvällistä aihetta käsitellään todella hellästi.
On kuitenkin todettava, että Pete Docterin, Mike Jonesin ja Kemp Powersin käsikirjoittama tarina on omasta mielestäni suunnattu enemmän aikuisille kuin lapsille. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun totean näin Pixarin elokuvasta, mutta tällä kertaa juoni sisältää todella paljon yksityiskohtia, jotka saattavat olla liian vaikeita pienille katsojille.
Tina Fey ja Jamie Foxx sopivat Soulin maailmaan todella hyvin. Varsinkin Foxx tuntuu suorastaan nauttivan Joen roolin tuomista mahdollisuuksista, sillä onhan kyseessä todella monipuolinen hahmo, joka käy läpi lähes koko elämän kirjon yhden elokuvan aikana. Fey saa myös mahdollisuuden hypätä Joen vaatteisiin ja ottaa kokemuksesta kaiken ilon irti.
Soulin taustalla soivat Jon Batisten luomat silkin pehmeät jazzin sävelet, jotka yhdistyvät todella upeasti tarinan visuaaliseen ilmeeseen, suorastaan mestarillista.
Soulin huonoin puoli on, että elokuva on liian lyhyt. Elokuva on katsottavissa Disney+-palvelussa.
Teksti: Juho Kojima